Karhun kansan perustajajäsen Miika Vanhapiha on kasvanut ympäristössä, jossa on vahvasti nähtävissä kansanuskon piirteitä. Vanhapihan suku on harjoittanut vanhaa kalevalaista runonlaulua jo monessa sukupolvessa. Lapsena Vanhapihan äidin äiti vei tätä muun muassa metsään ja niin sanotun pitämyspuun juurelle, jossa he muun muassa kertoivat huolensa puulle.

Mitä tahansa Vanhapiha tekee, hän on vahvasti tekemisissä luonnonmateriaalien kanssa. Hän tekee esimerkiksi vaatteita ja muita käsitöitä alusta alkaen itse.

– Mies voi lähteä metsästä, mutta metsä ei lähde miehestä.

Vanhapihalla on vihkijän oikeus, ja Karhun kansa vihkii myös samaa sukupuolta olevia ihmisiä. Hakiessaan vihkijän oikeutta maistraatista Vanhapiha huomasi, että pienempiä kansanuskontoja ei huomioida tasavertaisesti yhteiskunnassamme.

– Tällainen byrokratia ja lomakkeet on luotu aikoinaan tietyssä maailmantilanteessa, joka ei huomioi pieniä uskonnollisia yhdyskuntia.

Vanhapiha oli Karhun kansan edustajana julkisuudessa silloin, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista käytiin keskustelua. Hän sai nimettömiä kirjeitä, joissa häntä pyydettiin takaisin kirkkoon ja oltiin huolissaan siitä, että hänen sielunsa pitää pelastaa.

– Käännytyksen idea ei mahdu minun päähäni ollenkaan. Lapset ikään kuin ohjautuvat tapakristilliseen toimintaan. Esimerkiksi rippikoulu ja suvivirsi asemoivat lapsen tiettyyn muottiin, jos hän ei kyseenalaista sitä mitenkään. Jos ajatellaan, että lainsäädännönkin puitteissa varhaiskasvatuksessa ja kouluissa pitäisi toteutua uskontojen tasa-arvo, ei se kyllä toteudu.