Todellisuustelevisiosta eli tosi-tv:stä on tullut vakituinen osa suomalaista televisiotarjontaa. Tampereen yliopiston mediakulttuurin tutkijan Mikko Hautakankaan mukaan tosi-tv-ohjelmat ovat yleistyneet muun muassa siksi, että ne ovat tuotantoyhtiöille hyvä kaupallinen alusta. Osa tosi-tv-formaattien vetovoimaa on myös niiden seuraamisen koukuttava rutiininomaisuus.

– Tutut formaatit vetävät yleisöä. Niihin on myös varsin helppo sisällyttää kaikenlaista tuotesijoittelua.

Monille tosi-tv saattaa terminä tuoda ensimmäisenä mieleen provokatiivisia, normeja ravistelevia ja tunteita herätteleviä ohjelmaformaatteja. Tosi-tv on kuitenkin monimuotoinen ilmiö, ja sen sateenvarjon alle mahtuu niin dokumentaarisia kuin puhtaasti viihteellisiäkin sisältöjä. Hautakankaan mukaan tosi-tv:n erottaa perinteisistä dokumenteista se, että niihin liittyy joku tunteisiin vetoava elementti.

– Kun tosi-tv-formaatit tulivat 2000-luvun alussa isosti mediakentälle, niin puhuttiin törkytelevisiosta, joka vetoaa ihmisten alhaisiin tunteisiin. Yleisön katse oli arvosteleva ja jopa nöyryyttävä. Kahdenkymmenen vuoden aikana törkypuhe on kuitenkin vähentynyt huomattavasti ja formaatit ovat itsessään ottaneet empaattisemman katseen niihin, joita ruudulle marssitetaan.