Sitoutumiskulttuuri on muuttunut, vaikka moni kaipaakin vierelleen vakituista kumppania. Modernissa yhteiskunnassa korostuu yksilönvapaus, Jodelissa jahdataan seksiseuraa ja televisiosta seurataan varatun päätymistä vieraisiin lakanoihin. Pidentyneen nuoruuden myötä avioliitto, omakotitalo ja kultainennoutaja eivät enää houkuttele aikuisuuden kynnyksellä tasapainottelevaa parikymppistä.
Tuoreimman Perhebarometrin mukaan ensimmäinen vakituinen parisuhde solmitaan entistä vanhemmalla iällä. Vuonna 2015 naiset päätyivät ensimmäiseen vakituiseen suhteeseensa keskimäärin 22-vuotiaina ja miehet 24-vuotiaina. Nämä iät olivat korkeampia kuin lähes kymmenen vuotta sitten toteutetussa kyselyssä. Muutoksen taustalla vaikuttaa esimerkiksi se, että yhä harvemmat olivat aloittaneet vakituisen suhteen ensi kertaa alle 20-vuotiaina, kun taas entistä useampi kertoi kyselyssä päätyneensä vakavanlaatuiseen suhteeseen kolmenkympin paremmalla puolella.
Enemmistö vakiintuu entistä myöhemmin, eikä sormus vasemmassa nimettömässä houkuttele samalla tavalla kuin vuosikymmen sitten. Viime vuonna solmittiin lähes 3 000 avioliittoa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna, kertoo Tilastokeskus. Lisäksi avioituvuus on alentunut jatkuvasti vuodesta 2008 lähtien. Avioituvuudella tarkoitetaan naimisiin menneiden lukumäärää suhteessa niihin, jotka voisivat mennä naimisiin.
Haluttomuus siunata suhde papin aamenella ei kerro suoranaisesti siitä, etteivätkö suomalaiset haluaisi enää sitoutua, korostaa Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkijatohtori Marjo Kolehmainen.
Avioliiton asema instituutiona on muuttunut ja tietoisuus parisuhteiden moninaisuudesta lisääntynyt. Siinä missä avopareista puhuttiin vielä muutama vuosikymmen sitten susipareina, kertoo saman katon alle muuttaminen nykypäivänä harkitusta harppauksesta kohti yhteistä tulevaisuutta. Todistukseksi sitoutumisesta riittää hammasharjat samassa peilikaapissa, eivätkä naimattomat yhteisasujat yhdisty mielikuvissa enää kunniattomiin kansalaisiin.
Syyksi sitoutumiskulttuurin muuttumiseen voi nimetä ainakin nuorten kokeilunhaluisuuden. Oletusarvoista ei ole enää se, että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa avioidutaan parikymppisinä, vaan takana saattaa olla useita seurustelusuhteita ennen kuin kirkonkellot soivat. Eivätkä ne välttämättä soi lainkaan.
Viihdekulttuuri ja julkisen keskustelun avoimuus tukevat yksilön vapautta olla parisuhteessa haluamallaan tavalla. Realitysarja Temptation Island tekee kumppanin nopeasta vaihtamisesta ja seurustelusuhteen rajojen testaamisesta viihdettä.
Ilmapiiri verkon anonyymeillä keskustelualustoilla ja mobiilisovelluksissa on riittävän rento yhden illan seksikumppanin etsimiseen, parisuhdevinkkien kysymiseen ja lauantai-iltaisen yksinolon harmittelemiseen. Sosiaalinen media onkin tehokas ja toimiva lyhytaikaisten, romanttiseen rakkauteen pohjaamattomien suhteiden kasvualusta.
Avioliittojen määrä laskee ja vakituisen parisuhteen solmimisikä nousee, mutta suunta on kohti parempaa. Avioerot vähenevät. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 eroon päättyi noin 13 000 avioliittoa, mikä on 340 vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Viime vuosi oli kolmas peräkkäin, kun erojen määrä laski.
Vaikka muutokset tilastoissa eivät ole olleet huomattavia, on pienikin korjausliike positiivinen. Avioerojen vähentymisen voi ajatella olevan yhteydessä siihen, että sitoutumispäätös tehdään useiden parisuhdekokeilujen jälkeen. Suhteet voivatkin olla ainutkertaisia tilaisuuksia oppia itsestä lisää ja löytää loppuelämän kumppani – mikäli niin haluaa.