Keskustelin hiljattain ystäväni kanssa rakkaudesta. Hän uskoo, ettei ole reilua vaatia samalta ihmiseltä kaikkea sitä romantiikkaa, jota itselleen janoaa. Siksi ystävälläni on yksi vakiokumppani sekä lukuisia tapailusuhteita.

Ystäväni on polyamorinen.

Ihmiset ovat uniikkeja yksilöitä, jotka ansaitsevat kunnioitusta rajallisuudestaan huolimatta. Ymmärrän, miksi on epäreilua vaatia kumppaniltaan täydellisyyttä.

Ajatus useammasta kumppanista tuntuu silti kaukaiselta. Kysymys ei ole minulle moraalinen, vaan se kytkeytyy koko persoonaani. Olen tottunut ajattelemaan, että jonain päivänä löydän yhden elämänkumppanin, jonka kanssa seilaan arjen aallokossa hamaan tappiin asti kuin joutsenet konsanaan. Olenko minäkin vain jumittunut opittuihin parisuhdeihanteisiin?

Sosiologi ja väitöskirjatutkija Kitti Suorannan mukaan yhteiskunnan hetero- ja parisuhdekeskeisyys on murtumassa. Konkreettisia todisteita tästä ovat sukupuolineutraalin avioliiton mahdollistuminen sekä seksuaalisten asenteiden löyhentyminen. Vapaamielisyys on tuonut mukanaan uusia käsitteitä ihmissuhteiden moninaisuuden ymmärtämiseksi.

Vapaa seksi ja avoimet suhteet eivät ole uusi ilmiö. Kun seksuaalinen vallankumous rantautui Suomeen 1970-luvulla, suhtautuminen esiaviolliseen seksiin ja parisuhteiden syrjähyppyihin muuttui sallivammaksi. Samaan aikaan naisten seksuaalisesta aloitteellisuudesta ja seksuaalivähemmistöistä tuli hyväksyttävämpiä.

Seksuaalinen vapautuminen on noussut uudestaan pintaan 2000-luvulla. Tuoreimman Finsex-tutkimuksen perusteella suomalaiset suhtautuvat entistä positiivisemmin irtosuhteisiin, ryhmäseksiin ja parinvaihtoon. Lienee yllättävää, että samaan aikaan suhtautuminen pettämiseen on tiukentunut. Näyttää siltä, että eettinen monisuhteisuus tarjoaa vastauksen tähän haasteeseen.

Eettinen monisuhteisuus kuvaa sellaisia intiimisuhteita, joissa osapuolia voi olla enemmän kuin kaksi. Nämä suhteet perustuvat kaikkien osapuolten väliselle yhteisymmärrykselle ja hyväksynnälle. Suhteet voivat olla luonteeltaan romanttisia, seksuaalisia tai kumppanillisia. Eettisen monisuhteisuuden muodoiksi luetaan polyamoria, avoin suhde ja parinvaihto.

Polyamoria merkitsee muutakin kuin vapaalippua vieraaseen petiin.

Suoranta arvioi, että avoimet suhteet ovat jo tuttuja suurelle yleisölle. Avoimilla suhteilla tarkoitetaan pariskuntia, joille suhteen ulkopuoliset seksikumppanit ovat hyväksyttyjä.

Polyamoria merkitsee muutakin kuin vapaalippua vieraaseen petiin. Terminä polyamoria muodostuu kreikan kielen sanasta poly, joka tarkoittaa useaa, ja latinan kielen sanasta amor, joka tarkoittaa rakkautta.

Polyamorisessa suhteessa ihmisellä voi olla useampi kuin yksi kumppani. Tällainen suhde voi muotoutua vaikkapa kolmen ihmisen välille, jotka elävät romanttisessa suhteessa keskenään. Jos järjestely on avoin, seksuaalisia tai romanttisia suhteita saa olla myös ydinsuhteen ulkopuolella.

Polyamoristen ja muiden monisuhteisten määrästä Suomessa ei löydy virallista tietoa. Psychology Today viittaa akateemikko Kelly Cooksonin arvioon, jonka mukaan peräti 3 prosenttia yhdysvaltalaisista elää muussa kuin monogamisessa eli kahdenvälisessä suhteessa. Suomen mittakaavassa luvut nousisivat ainakin kymmeniin tuhansiin, jopa yli sataan tuhanteen.

Ilmiön yleistyminen saa pohtimaan, miten näinkin merkittävä vähemmistö huomioidaan arkisissa tilanteissa ja yhteiskunnallisella tasolla. Ei ihmekään, että monisuhteisuudesta kirjoitetaan lehtien palstoilla ja tietokirjoissa.

Monisuhteisten tukiyhdistys julkaisi vuonna 2018 oppaan, jonka tarkoituksena on edistää polyamoristen huomioimista sosiaali- ja terveysalalla. Yksi oppaan esiin nostamista haasteista on, että avioliitto ja vanhemmuus ovat lain edessä mahdollisia vain kahdelle ihmiselle kerrallaan.

Toisaalta monisuhteisuus ei pyydä olemassaololleen lupaa valtiolta, yhteiskunnalta tai instituutioilta. Se on elämäntapa, joka heittää rakkaudelle asetetut raamit päin seinää. Ennen kaikkea se perustuu yksilöiden valinnanvapaudelle ja avoimuudelle.

Ystäväni kokee, että polyamoria opettaa arvostusta sekä itseä että muita kohtaan. Hänestä on vapauttavaa, kun ei tarvitse pyrkiä täyttämään kaikkia kumppaninsa toiveita.

Se saa minutkin kysymään, voisinko rakastaa useampaa kumppania samaan aikaan.

Jutussa on hyödynnetty muun muassa Polyamoria – Monisuhteisuus ry:n verkkosivuja ja Perheyhteiskunta-blogia.