Tunnelma Tampereen Shakkilinnan kerhotilassa on seesteinen. Ihmiset ovat hiljaa, ilmastointilaite hurisee taustalla. Pinnan alla kuitenkin kuohuu.

Iso osa shakista tapahtuu näkymättömissä, pelaajien pään sisällä. Shakin seitsemänkertainen suomenmestari Mika Karttunen tietää, mitä kuoren alle kätkeytyy.

Vuonna 2017 Karttunen kävi lähellä kahdeksatta suomenmestaruutta. Hän oli yhdeksän päivää kestäneen turnauksen johdossa, mutta tilanne otti käänteen pahimmalla mahdollisella hetkellä.

– Eräs pelaaja sai kiinni viimeisellä kierroksella, ja pelasimme uusinnan. Hallitsin sitä peliä pitkään ja keksin oikean idean, mutta toteutin sen väärällä tavalla.

Kaikki kulminoitui yhteen ratsun siirtoon.

– Olisin todennäköisesti voittanut, mutta siirsin sen väärään ruutuun, jouduin häviöasemaan ja hävisin.

Tilanne olisi ollut vielä korjattavissa, mutta häviö sekoitti Karttusen pasmat.

– Kyseessä oli kahden pelin uusinta. Hävisin ensimmäisen, enkä pystynyt enää keskittymään toiseen. Oli aika voimakkaat tunteet sen pelin jälkeen.

Lokakuisena iltana Tampereen Kalevassa panokset ovat toistaiseksi pienemmät. Shakkilinnaan on saapunut joukko ala-asteikäisiä kilpakerholaisia, joita Karttunen ohjaa. Tänään ohjelmassa on kuukausittainen kerhoturnaus.

Pelien käynnistyessä vauhtia on yllättävän paljon, sillä tänään pelattavassa shakkimuodossa mitataan kellolla siirtoon jäljellä olevaa aikaa.

Muovisista kelloista lähtevä kolina täyttää huoneen hetkeksi. Klak! Klak! Klak! Pelin edetessä siirtoja on harkittava tarkoin, joten ilmapiiri rauhoittuu. Kellot käyvät harvemmin, ilmeet muuttuvat mietteliäiksi ja huoneeseen laskeutuu harras tunnelma. Hiljaisuutta rikkovat hetkittäiset huudahdukset. Mika! Virhesiirto! Okei, muistakaa että toisesta tulee häviö. Keskittykää peliin.

Shakki tarjoaa pelaajalle haastetta

Mikä shakissa sitten kiehtoo? Karttunen kertoo pelin monipuolisuudesta ja loputtomista mahdollisuuksista. Hänen mukaansa shakissa on ulottuvuuksia, jotka eivät avaudu noviisille pelkästään sivusta seuraamalla.

– Se on mielenkiintoinen laji, jossa pystyy toteuttamaan itseään ja pärjäämään hyvillä suunnitelmilla. Pelattavuus ei todellakaan lopu muutamaan kuukauteen tai vuoteen. Shakkia voi pelata koko elämänsä ja silti jää monta juttua kokeilematta.

Tuomas Rantala on Karttusen kanssa samoilla linjoilla. Hän pitää shakin tarjoamasta haasteesta, jollaista kouluympäristö ei välttämättä tarjoa.

– Shakissa saa käyttää aivoja. Matematiikan tehtävät tuntuvat välillä liian helpoilta, Rantala toteaa kainostelematta.

Kiinnostus matematiikkaan tuntuu yhdistävän paikalla olevia kerholaisia. Karttusen mukaan kyse voi olla siitä, että loogisesta ajattelusta nauttiva ihmistyyppi kokee vetoa myös shakkiin.

Hänen omaa mielenkiintoaan pitää yllä myös se, kuinka pelaajien ajattelu näkyy pelitavassa.

– Siinä on tiettyä yllättävyyttä, koska ikinä ei tiedä etukäteen, miten toinen pelaa. Jokainen ihminen ajattelee omalla tavallaan, joten jokaisesta pelistä tulee ainutlaatuinen hyvinkin nopeasti, Karttunen kertoo.

Pelin loputtua äänentaso kasvaa, nuoret säntäilevät ympäriinsä ja jokin nappula lentää lattialle vauhdin hurmassa. Kenen tämä on? Kaiken kaikkiaan kerholaiset käyttäytyvät siivosti, ja Karttunen pahoittelee heidän ”esiintymistään” suotta.

Näkymättömiä voimavirtoja

Thomas ja Aulikki Ristoja maalaavat kirjassaan Shakki: perusteet, strategia, taktiikka (1995) kuvaa shakin viehätyksestä, joka ulottuu puupintaa ja -palikoita syvemmälle. Heidän mukaansa pelaajien ja mykkien nappuloiden välillä kulkee näkymättömiä voimavirtoja, joista lajia tuntematon on autuaan tietämätön.

Kirjan kuvaamat voimavirrat ovat aistittavissa pelaajista. Ilmeet ovat suurimman osan ajasta vakavia, hetkittäin jopa tuskaisia. Välillä kädet harovat hiuksia hermostuneesti, välillä painavat voimakkaasti otsaa tai poskea vasten. Eleet kertovat oman tarinansa shakin viehätyksestä.

Toisin kuin valon ja äänen täyteiset, aivojen mielihyvähormonikeskusta väkivaltaisesti hyväilevät ja alle 30 sekuntia keskittymiskykyä vaativat viihdepelit, shakki ei anna nautintoa ilmaiseksi. Pelin päätyttyä ilon näkee voittajan kasvoilta, vaikka reaktiot pysyvät hillittyinä. Voitto, mä arvasin tän! Normaalisti käteltäisiin, korona-aikana ei.

Turnauksen loppuotteluun selvisivät Tuomas ja Miska. Jännittävä kamppailu kääntyi Miskan voitoksi. Shakkimatti.

– En yllättynyt mutta ei se itsestään selvää ollut, voittaja julisti ja säntäsi pelaamaan lisää shakkia.