Perjantai-ilta, päivän valoisat tunnit ovat kuluneet läppärin edessä Zoomissa, ja viideltä loppuu luentosarjan läsnäoloa vaativa osuus. Aika siirtyä seuraavan kurssin pariin, sillä deadline roikkuu pään päällä samana iltana kello kaksitoista. Muutaman tunnin kuluttua päätä särkee ja aivot ovat jumissa, mutta läppärin edestä siirtyminen aiheuttaa silti syyllisen olon. Ei kulu edes puolta tuntia, kun kännykkä ilmoittaa sähköpostista.

“Hei! Edellinen kokonaisuus onkin saatu nyt taputeltua. Viikonlopun aikana tulisi tehdä ja palauttaa Moodleen…”

Tekee mieli itkeä.

Vaikka kuinka tekee töitä, mikään ei riitä. Jälkeen jää, jos uskaltaa hetkeksikin pysähtyä hengähtämään ja palautumaan, miettimään mitä tahansa muuta kuin opintoja.

Tampereen yliopisto on jo tiedottanut jatkavansa kevään etäopetuksessa. Tällaisenaan opiskelu ei voi kuitenkaan jatkua. Opiskelijoiden on pystyttävä erottamaan työ- ja vapaa-aika toisistaan, jotta palautuminen on mahdollista. Tehtäviä ei voi syytää pitkälle yöhön ja viikonlopuillekin. Jatkuva kuormitustila kasaantuu – uupumus ja burnout eivät hyödytä ketään, saati tue oppimista.

Miksi palautuminen on niin tärkeä asia arjessa? Lue lisää täältä.