Vanha seinäkello raksuttaa ja ilmassa leijuu huumaava kanelipullan tuoksu. Ikäihmisten kohtaamispaikka Mummon Kammarissa on vilinää, sillä päivän ensimmäiset tapahtumat ovat aluillaan.
Intohimoinen vapaaehtoistyöntekijä Kati Lindberg kokoaa metsäistä asetelmaa vaaleanpunaisen rollaattorin päälle. Asetelmassa istuvat Lindbergin omien vanhempien mukaan nimetyt nuket, Elsa-mummo ja Urho-pappa. Nuket ovat pullakahveilla nuotion ääressä.
– Nämä ovat minusta ihanan lempeän näköisiä! Olen niin rakastanut tehdä näitä asetelmia, Lindberg hykertelee.
Lindbergin matka vapaaehtoistyöntekijänä Mummon Kammarilla alkoi 26 vuotta sitten. Kammari perustettiin vuonna 1989 osana Tampereen evankelisluterilaisen seurakunnan diakoniatyötä ja siellä järjestetään ikäihmisille monenlaista toimintaa käsityöpiireistä päiväkävelyihin.
Rakkaat rooliasut ilahduttavat
Lindbergin toive on nuoresta asti ollut tuoda hymy vanhusten huulille. Vappuna 1997 hän toimi vapaaehtoisena Kaupin sairaalassa ja keksi keinon piristää potilaiden päivää.
– Olin hankkinut Peppi Pitkätossu -asun lapsenlapsiani varten, ja keksin pukeutua siihen sairaalavierailulle, Lindberg kertoo.
Siitä lähtien rooliasut ovat olleet osa Lindbergin vapaaehtoistyötä. Rooliasuissa esiintyminen on sijoittunut pääosin juhlapyhiin ja merkkipäiviin. Lindberg haluaa tarkentaa, että vaikka häikäiseviä asuja löytyy jo toistakymmentä, on niiden rooli hänelle vapaaehtoistyössä toissijainen.
– Kyllä se niin on, että ei sen väliä mitä tekee, kunhan sen tekee sydämellä.