Ensin ne ilmestyivät blogeihin. Seuraavaksi näin ne sisustuslehdissä, Pinterestissä ja Instagramissa.

Viehkeät, ohutreunaiset kulhot ja lautaset. Kynttilänjalat ja graafiset eläinpatsaat.

Keramiikkakeskus Septarialta vahvistetaan epäilykseni. Keramiikan suosio on noussut, ja se näkyy keskuksen kävijämäärissä. Myös Tampereen ja Helsingin työväenopistojen keramiikkakurssit ovat tänä syksynä täynnä.

– Se on sellainen mikroilmiö. Tietyn tyylisten ihmisten keskuudessa se on trendi, kertoo nokialainen Laura Happo.

Happo on harrastanut keramiikkaa kaksi vuotta. Tällä hetkellä hän käy Pirkan opiston keramiikkakurssilla.

Savi on oikukas materiaali

Happo asettelee sohvalle pastellivärisiä lautasia, kukkaruukun ja kynttilänjalan, josta piti alun perin tulla kahvikuppi. Hänen herttaisimmat työnsä ovat kasvokuvat hänestä itsestään ja hänen miehestään. Keramiikan pariin Happo päätyi juuri miehensä ansiosta.

Hapon mies on puuseppä, joka halusi keraamiset kannet tekemiinsä puurasioihin. Happo opetteli kansien teon ja jäi samalla koukkuun keramiikkaan.

– Siitä on tullut minulle luovuuden kanava. Se on yllättävää, koska en lähtenyt tähän omaehtoisesti.

Keraamisten esineiden työstäminen vaatii kärsivällisyyttä. Yhden esineen valmistamiseen kuluu viikkoja, ja työvaiheita on paljon.

– Savi on elävä materiaali, joka vaatii aikaa. On koukuttava ajatus, että sitä pystyisi kontrolloimaan, Happo kuvailee.

Hapolle mieluisinta on töiden värjääminen. Saven maalaamisessa käytetään engobe-värejä, eli savilietevärejä, jotka poltetaan kiinni työhön. Maalaamisessa häntä viehättää se, että koskaan ei voi tietää, miten värit ja lasitteet reagoivat saven kanssa. Työn lopullinen väri paljastuu vasta lasituksen jälkeen.

Arvaamattomuus kuuluu keramiikkaharrastukseen. Osa Hapon töistä on mennyt pieleen. Esimerkiksi yhden patsaan takaraivo räjähti polttouunissa irti.

– Savi on armotonta, eikä hajonnutta työtä voi korjata, Happo sanoo.

Keramiikka rentouttaa ja koukuttaa

Tamperelainen keramiikkataiteilija Jari Salminen opettaa savitöitä Tampereen työväenopistossa ja omalla savipajallaan Vehmaisissa. Hänen mielestään keramiikan viehätys piilee sen monimuotoisuudessa.

– Tässä pystyy yhdistämään taidemuotoja hyvin monipuolisella tavalla.

Salminen vetää keramiikkakursseja myös esimerkiksi vammaisille, kuurosokeille ja traumalapsille. Hänen mukaansa saven työstäminen voi olla hyvin terapeuttista.

– Se on rentouttavaa touhua, vastaavanlaista arjesta irrottautumista kuin kuntosalilla käynti.

Salmisen ja Hapon mielestä keramiikkaharrastuksessa vetää puoleensa sen konkreettisuus. Jo ensimmäisellä kokeilukerralla saa jotakin aikaan, ja tuloksena voi syntyä kauniita käyttöesineitä. Käsillä tekeminen tuo vastapainoa digitaaliselle ajalle.

Monien mielessä keramiikka yhdistyy silti edelleen koulun kuvataidetunteihin tai mummolan astiastoihin.

– Keramiikka oli trendikäs materiaali 90-luvulla, ja nyt se tulee taas. Kaikki muoti-ilmiöt kulkevat sykleissä, Happo sanoo.

Pinterestin kuvat hehkuvan värikkäistä kipoista ja hauskoista kukkaruukuista miellyttävät monia. Myös Happo tunnistaa itsessään sosiaalisen median vaikutuksen.

–  Minäkään en ole näistä vaikutteista irrallinen, vaan osa sitä samaa ilmiötä.