Olen kahden opettajan lapsi. Kotonani on aina suunniteltu tarkasti oppitunteja ja korjattu ahkerasti kokeita – joskus jopa lentokoneessa matkalla lomalle Portugaliin.

Työt seuraavat opettajaa kotiin jatkuvasti. Työajan ulkopuolinen työmäärä unohdetaan toistuvasti keskusteluissa, joissa puhutaan opettajien “liian pitkistä” lomista. Vanhempiani seuranneena voin kertoa, ettei pitkä kesälomakaan aina riitä palautumiseen kevään työrupeamasta.

Opettajat ovat uupuneempia kuin koskaan. Asia on ollut viime aikoina pinnalla, mutta mitään ratkaisuja ei ole vielä löytynyt. Työuupumus syö paitsi opettajan elämäniloa myös opetuksen laatua, joka on pois niin lapsilta kuin koko yhteiskunnaltamme. Silti opettajien työolojen muuttamiseksi ei ole tehty riittävästi.

Koulujärjestelmä on suomalaisuuden kulmakivi. Se kasvattaa meidät osaksi yhteiskuntaa ja opettaa meidät kohtaamaan toisemme tasavertaisina. Järjestelmässä opettajat ovat korvaamaton palanen – ilman heitä koulutusta ei olisi ollenkaan. Sen vuoksi opettajat ansaitsevat joka ikisen hippusen arvostusta, jota voimme heille antaa.

Opettajat uhraavat monet yöunensa ja lomamatkansa Suomen tulevaisuuden puolesta. Heidän kuuntelemisensa on vähintä, mitä voimme antaa heille kiitokseksi.

Mikä on opettajien uupumisen taustalla? Lue artikkeli aiheesta täältä.