Teiskontiellä on kuudelta perjantaiaamuna hiljaista muutamia busseja, ratikkaa ja satunnaisia töihin kulkijoita lukuun ottamatta. Länsilinjoilla työskentelevä linja-autonkuljettaja Sampo Lievonen on aloittanut työpäivänsä kuitenkin jo kaksi tuntia aiemmin, kello 4.20.

10 minuuttia riittää Lievosen aamutoimiin, ja työmatkaan varikolle kuluu 15 minuuttia. Ajotoimistossa hän vetää nimensä yli lähtölistasta ja ajaa sitten hänelle määrätyn linja-auton linjan lähtöpysäkille. Varsinaiset työnsä Lievonen aloittaa kello 4.45, kun hän lähtee ajamaan linjaa 29 Rissosta kohti Raholaa.

– Hyvää huomenta, tervetuloa linja-autoon! Lievonen tervehtii aamun ensimmäisiä asiakkaita, useimmiten työmatkalaisia.

Lievonen tekee useimmiten viikon kerrallaan aamuvuoroja ja viikon iltavuoroja. Yhden työpäivän aikana hän saattaa ajaa jopa neljää tai viittä eri linjaa. Perjantaiaamu kuluu kello kahdeksaan saakka linjalla 29, Risson ja Raholan väliä ajaen. Hänen mielestään vuorot ovat aina erilaisia, vaikka saman linjan ajaminen edestakaisin voi kuulostaa yksitoikkoiselta. Vaihtuvuutta vuoroihin tuovat erilaiset asiakaskohtaamiset.

– Asiakkaista saa tosi paljon energiaa työpäiviin. Kun olen itse energinen ja pirteä heti aamusta, huomaan, että hekin piristyvät.

Aikaisin aamulla suurin osa asiakkaista on matkalla töihin. Illemmalla tunnelma linja-autossa on rennompi, kun ihmiset ovat esimerkiksi menossa kaupungille viihteelle.

Asiakaspalvelija heti aamusta

Lievonen on saanut asiakaspalvelustaan huomattavan määrän positiivista palautetta kirjallisesti, vaikka on työskennellyt linja-autonkuljettajana vasta reilun parin vuoden ajan. Hän on toiminut aikaisemmin yhdistelmäajoneuvonkuljettajana. Asiakaspalautteissa kiitellään Lievosta muun muassa ystävällisyydestä ja turvallisesta ajotyylistä. Parhaimmillaan positiivisia palautteita on tullut jopa kuusi päivässä.

– Onhan se sellainen kantava voima työssä. Vaikka en saisi yhtään palautetta, olisin silti samanlainen ihminen.

Lievonen toteaa, että hitaat aamut eivät sovi työaamuihin. Juuri heräämisen jälkeen hänestä saattaa tuntua, ettei jaksaisi mennä töihin, mutta silloin täytyy vaan nousta ja ryhtyä aamutoimiin. Joskus linjan 29 päätepysäkille jää jopa 15 minuuttia taukoa, jolloin nopeat torkut piristävät aikaisia aamuja

– Aamuissa on se hyvä puoli, että on tosi hiljaista ja sitten huomaa, kun aurinko nousee ja kaupunki heräilee, kun itse on ollut jo pari tuntia hereillä, Lievonen tiivistää.

Aamupalapöytä pystyyn

Heidi Pulkkinen työskentelee kondiittorina Pella’s Cafessa Hämeenkadulla. Hän on aamulla ensimmäisenä paikalla kahvilalla. Kondiittorin aamuvuoro alkaa klo 6.30, kun taas salin ja keittiön työntekijät tulevat paikalle seitsemältä.

– Isommissa leipomoissa työt aloitetaan jo kahdelta tai neljältä, niin tämä on aika helppoa verrattuna siihen.

Pulkkinen kertoo, että usein aamujen ensimmäiset asiakkaat tulevat ostamaan esimerkiksi leipää työpaikalle tai ottavat vain kahvin mukaan. Jotkut jäävät kuitenkin kahvilalle nauttimaan aamupalapöydän antimista, ja välillä aamupalaa tulee syömään isompikin porukka. Loppuviikosta aamuisin kahvilalla on vilkkaampaa.

Kaikki Pella’s Cafen tuotteet on tehty paikan päällä kahvilassa, joten Pulkkisen työpäivä alkaa leipien ja pullien paistamisella.  Kahvilan aamu on kiireinen, mutta Pulkkinen hoitaa työtehtävänsä jo rutiinilla. Hän on rytmittänyt aamunsa siten, ettei kelloa tarvitse liikaa tuijottaa, vaan kaikki valmistuu ajoissa.

– Esimerkiksi kun laitan pullat paistumaan 10 minuutiksi, saan ne ulos uunista juuri kun kahvila avataan. Kun vitriinit ovat kunnossa ja pullat paistumassa, keskityn aamupalapyödän jälkiruokiin.

Vitriinit ja aamupalapöytä on saatava houkuttelevan näköisiksi ennen kahvilan avaamista. Pulkkinen selittää, että kakkuja harvemmin myydään heti aamusta, mutta aamuvuorossa silti varmistetaan, että vitriini näyttää hyvältä ja tuotteita on runsaasti. Voi ollakin, että joku tulee heti aamusta hakemaan kakkua työpaikan kahvihuoneeseen merkkipäivän johdosta.

Monipuolinen työ motivoi

Pulkkinen herää aamuvuoroon aina viideltä ja myöntää olevansa aamuihminen. Hän kertoo, että edes kaamos ei ole haitannut töissä jaksamista, sillä varsinkin joulun alla sesonkituotteiden suunnittelu ja valmistus tuo vaihtelua työpäiviin. Pulkkinen ei voi koskaan tietää millainen työpäivä on tiedossa, mikä tekee hänen työstään mielenkiintoista.

– Kun aloittaa työt näin aamulla, tuntuu, että pääsee niin sanotusti heti siihen päivään kiinni, Pulkkinen sanoo.

Pulkkinen pyöräyttää vielä chia-vanukkaan aamupalapöytään 15 minuuttia ennen avaamista. Kun vitriinit ja aamupalapöytä ovat kunnossa, hän alkaa miettimään muita päivän töitä keittiön jääkaapin ovessa olevan seurantalistan mukaan.

Ensimmäiset kahvilan asiakkaat tulevat torstaiaamuna Koskipuiston kulmaan odottamaan kahvilan avaamista hieman ennen aamukahdeksaa. Ovet avataan ja kahvila alkaa täyttyä puheensorinasta, vaikka Hämeenkadulla on vielä säkkipimeää.