Sanomalehtipaperi rahisee sormien alla, kun etsin päivän urheilu-uutisia. Helsingin Sanomien päivän urheilutulokset on sommiteltu yhdelle aukeamalle. Aukeaman isoimmassa kuvassa Valtteri Bottas juhlii osakilpailuvoittoaan roiskuttamalla samppanjaa. Myös Robert Heleniuksen tyrmäysvoitosta on julkaistu näyttävä kuva. Juttu miesten jalkapallojoukkueen mahdollisuuksista päästä MM-jatkokarsintaan on saanut kuvan kylkeensä. Aukeaman pääuutisista ainoastaan viimeinen on kuvaton. Se käsittelee naisten cheerleadingin maajoukkueen kolmatta peräkkäistä MM-kultaa ja Suomen joukkueiden ennätyksellistä neljän mitalin saalista. Tyngäksi jäänyt juttu on kooltaan kolmannes Bottaksen juhlintakuvasta. On tyttöjen päivä, mutta edes silloin cheerleadingin juniorijoukkueen mitali ei saa samaa palstatilaa kuin miesten F1-osakilpailu.

Helsingin Sanomien urheilusivut eivät ole vain yksittäistapaus, vaan osa naisten maailmanlaajuisesti kapeaa mediatilaa. Naiset näkyvät ja kuuluvat pallon ympäri vain neljäsosan verran mediassa, Suomessakin naisten medianäkyvyys kattaa vain noin kolmasosan jutuista. Eurooppalaisia uutismedioita koskevan tutkimuksen mukaan naiset ovat paitsiossa jopa kuvien osalta: uutiskuvista vain 15 prosentissa näkyi naisia verrattuna miesten 43 prosentin näkyvyyteen. Miksi naisten näkymättömyys kuvissa on ongelma?

Uutisen kuvatta jättäminen on teko, joka kielii puolueellisuudesta.

Kuvat ovat merkittävä osa juttua. Ne kiinnittävät lukijan huomion ja herättelevät lukijan kiinnostusta. Kuvilla pyritään konkretisoimaan, havainnollistamaan ja herättämään tunteita. Usein puhutaan siitä, miten erilaisilla kuvilla voidaan kertoa erilaisia tarinoita ja tuoda esiin uusia näkökulmia. Niin jutuissa kuin niiden kuvavalinnoissakin on pyrittävä puolueettomuuteen. Uutisen kuvatta jättäminen on teko, joka kielii puolueellisuudesta. Kuvaton uutinen vie mahdollisimman vähän tilaa muilta, ”tärkeämmiltä” uutisilta, eikä kuvattomalla uutisella pyritä vangitsemaan lukijan mielenkiintoa. Näin uutinen näyttää kuvattomana vähäpätöisemmältä. Vähäinen mediahuomio viestii naisurheilijoille, ettei heidän saavutuksiaan arvosteta yhtä paljon kuin miesten. Naisten vähäiseen näkyvyyteen on Helsingin Sanomissa suunnattu huomiota laskurilla, joka mittaa naisten osuutta lehden sivuilla. Pikainen vilkaisu minkä tahansa päivän urheilusivuille osoittaa kuitenkin ongelman pinttyneisyyden.

Se, että naisten urheilusaavutuksista ei uutisoida samalla tavoin kuin miesten, on arvottamista ja kaukana puolueettomasta journalismista. Suoritusten väheksyntä vahvistaa ja ylläpitää vahingollisia asenteita naisurheilijoita ja naisille miellettyjä lajeja kohtaan. Kuvan voima on suuri: kuvavalinnalla voi nostaa tyttöjen esikuvia esiin tai häivyttää urheilijat olemattomiin. Tytöt ansaitsevat esikuvansa ja naispuoliset mitalistit arvostuksensa- ja tämän tulee näkyä myös sanomalehtien kuvissa.