Ukraina on tulessa. Pörssit syöksyvät alaspäin, öljyn ja kullan arvo kipuaa ylöspäin. Mutta taas kerran arvoaan kasvattaa myös ajanmukainen ja pesunkestävä journalismi.

Venäjän informaatiovaikuttaminen osoittaa, että toimittajan ammatti on kriittinen poikkeusajan ammatti siinä missä vaikka sotilaankin.

Puolalaiset sabotööritkö yrittivät räjäyttää klooritankin Itä-Ukrainassa? Ei, tällaista väittävän videon ääniraita on peräisin suomalaisten sotaharjoituksesta. Ai, oikeastiko tuon siviiliraukan jalka jouduttiin amputoimaan Ukrainan puolustusvoimien pommituksen jälkeen? Ei, ei, ei. Tuosta disinformaatiovideosta näkyy, että jalka oli amputoitu jo väitetyn iskun sattuessa.

Näitä ja muita paljastuksia tekemällä Bellingcatin journalistit taistelevat informaatiosodan etulinjassa.

Ukraina-uutisissa on parikin kertaa lyhyen ajan sisään mainittu ohimennen sana metadata. Videoiden ja valokuvien metatietoja analysoimalla selviää muun muassa, että väitetty video klooritankin räjäytyksestä on peukaloitu ja että Putinin televisiopuhe on mahdollisesti kuvattu etukäteen.

Samalla kun verkkoon suolletaan disinformaatiota entistä tehokkaammin, kehittyvät myös menetelmät hämärän kuvamateriaalin analysointiin. Kansalaisyhteiskunnalla on tähän lukuisia työkaluja.

Esimerkiksi EU:n rahoittama Invid-projekti tarjoaa jokaisen käyttöön työkalun videomateriaalin todenperäisyyden varmentamiseen. Käänteisen Google-kuvahaun lisäksi netissä leviävän valokuvan alkuperää voi selvittää monilla vastaavilla – ja tehokkaammilla – palveluilla. Botilta vaikuttavan Twitter-tilin voi skannata puolestaan TruthNest-palvelulla.

Bellingcatin tutkivat sankaritoimittajat eivät ehdi analysoida kaikkea verkossa liikkuvaa hämärää materiaalia. Valheenpaljastuksen työkaluja pitää olla valmis käyttämään kaikkialla toimittajakunnassa. Journalistin on tunnettava aseensa pysyäkseen puolustuskykyisenä kiihtyvissä infosodissa.