Urheilulukiot ja liikunta-alan ammattikoulututkinnot tukevat tavoitteellista harjoittelua toisen asteen loppuun asti, jonka jälkeen nuori joutuu koville. Urheiluakatemiat ympäri Suomen yrittävät auttaa, mutta tilanteeseen ei olla tyytyväisiä, ja harva kotimainen huippu-urheilija käy korkeakoulua.

Sponsorit ja apurahat ovat yhä pakollinen tulonlähde, mutta Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelman asiantuntija Jarno Parikka kertoo, että mahdollinen ratkaisu on tuloillaan.

– Tällä hetkellä kehitellään huippu-urheilijamyönteistä korkeakoulumallia. Se yritetään tehdä samanlaiseksi kuin toisella asteella.

Korkeakoulu-urheilua ei löydy monesta muustakaan maasta, joten pelastusta haetaan Yhdysvalloista. 20–25-vuotiaalle urheilijalle se on taivas, missä yliopistourheilujärjestö NCAA (National Collegiate Athletic Association) kattaa noin 1 100 pohjoisamerikkalaista koulua. Ne mahdollistavat urheiluarjen vuosittain yhteensä lähes puolelle miljoonalle opiskelijalle.

Miksi nurmi olisi siellä vihreämpää? Reilun enemmistön mielestä opiskelu ylipäätään antaa turhaa tasoitusta, kun Moreenimedia selvitti kyselyssään, mitä suomalaiset urheilun seuraajat ajattelevat opiskelun ja kilpaurheilun yhdistämisestä.

– En tiedä yhtään kansainvälisellä tasolla oikeasti huipulla olevaa urheilijaa, joka opiskelee, yksi kirjoitti.

Vaikka osa urheilijoista keskeyttää opintonsa, valmistuneitakin tähtiä on. Esimerkiksi historian paras naisuimari Katie Ledecky, 25, on voittanut urallaan jo seitsemän olympiakultaa ja sai kesällä 2021 psykologian kandidaatin paperit Stanfordin yliopistosta.

Luvattu maa

Oklahoma Staten keravalaislähtöinen yleisurheilija Saara Hakanen, 23, päätti rohkeasti yhdistää koulun ja urheilun. Hän lähti lukion jälkeen Yhdysvaltoihin, vaikka ei ollut kuullut mitään myönteistä NCAA:sta.

– Minulle kerrottiin kauhutarinoita yliharjoittamisesta, mutta en ole katunut hetkeäkään.

Hakanen uskoo, että harjoittelun ja opiskelun saisi toimimaan myös kotimaassa, mutta hänelle on helpompaa kuulua isompaan koneistoon.

– Suomessa pitää ensin pärjätä, että saa tukia, kun taas täällä ei tarvitse olla valokeilassa.

Pakotettu tauko antoi Hakaselle rauhaa tehdä multimediajournalismin opintoja, mutta nyt keho on kunnossa. NCAA pidensi koronan vuoksi kilpailuoikeutta vuodella, ja hyppääjä aikoo ainakin mitata potentiaalinsa, ennen kuin ripustaa piikkarit naulaan.

Tennisammattilaiselta kielletään koulu

– Tavoitteena on nauttia ja ansaita sen verran, ettei tarvitse uran jälkeen huolehtia, Emil Ruusuvuori, 23, pohtii aikaa urheilun jälkeen.

Jos kävi ala-asteella aamutreeneissä kahdesti viikossa, ei yllätä, että Suomen parhaan tennispelaajan koulutie katkesi lukion puolimatkaan. Neljässä ammattilaisvuodessa hän on tienannut palkintorahaa yli kaksi miljoonaa dollaria ja noussut kaksinpelin maailmanlistalla parhaimmillaan sijalle 42.

– Tein päätöksen, että laitan kaiken tennikseen. Olen ollut onnekas, kun työ on kantanut hedelmää.

Vaikka tennis vei mennessään, Ruusuvuori kehuu suomalaista opetusta ja kannustaa koulunkäyntiin. Yhdysvalloista tuli aikanaan paljon NCAA-kyselyjä, mutta ne eivät kiinnostaneet.

– Oli siinä vaiheessa jo oma valmentaja ja alkoi mennä hyvin. Sinne menee suomalaisia vuosittain, ja vaikka kuulin hyvää palautetta, se ei olisi ollut itselle järkevä ratkaisu.

Tenniksessä palkintorahat ovat niin suuria, että elinikäisen taloudellisen turvan voi saavuttaa ilman ainuttakaan suurvoittoa. Sen sijaan Yhdysvalloissa rahapussia ei saa lihottaa opiskeluaikana, sillä NCAA on kieltänyt urheilijoiden ammattilaisuuden. Näin yliopistourheilu on lajien tuleville supertähdille ennemmin ponnahduslauta kuin pitkäaikainen harjoittelupaikka.

Lue kommentti aiheesta täältä.