Kylmä tuuli ja kosteus tunkevat paksun takin ja käsineiden läpi, kun harpon maastossa Pitkäniemen sairaalan entisten työntekijöiden Tuomo Nenosen ja Onni Torikan perässä. Miehet tuntevat hautausmaan maaston jo vuosikymmenien ajalta.

– Hiekkaharju on kivistä ja hautojen kaivaminen tehtiin ennen käsipelillä. Se on ollut kovaa hommaa varsinkin talvella, kertoo Torikka, jonka isä oli aikanaan kaivamassa hautoja sairaalassa kuolleille potilaille.

Pitkäniemen psykiatrisen sairaalan hautausmaalle haudattiin 426 vainajaa vuosina 1902–1964.

Kiinnostus unohdettuihin on herännyt sukututkimuksen kautta

Vain muutamalla haudalla on kivi, eikä haudoilla näy lyhtyjä tai kukkia merkkeinä sukulaisten kaipauksesta. Pitkäniemen hautausmaalle tuotiin ne sairaalassa menehtyneet potilaat, joilla ei ollut virallista asuinpaikkaa tai omaisia. Usein potilaat kuolivat perheensä ja sukunsa unohtamina tai hylkääminä.

Viime vuosina geneettisen sukututkimuksen suosio on lisännyt kiinnostusta myös Pitkäniemen historiaan. Avoimempi suhtautuminen mielenterveyteen ja siihen liittyvä julkinen keskustelu on tehnyt aiemmin unohdetut ja vaietut sairaalan asukkaat näkyviksi.

– Nykyisin pyhäinpäivän ja joulun kaltaisina juhlapyhinä hautausmaalla saattaa olla jopa kymmeniä kynttilöitä, Nenonen kertoo.

Yhdistys jatkaa Pitkäniemen yhteisön perinteitä

Tuomo Nenonen, joka työskenteli sairaalassa työnjohtajana, toimii nykyisin hautausmaan ylläpidosta huolehtivan Pitkäniemen perinneyhdistyksen puheenjohtajana. Yhdistyksen jäsenet ovat pääosin sairaalan entisiä työntekijöitä, joita yhdistää voimakas sitoutuminen sairaala-alueen kulttuuriperinnön säilyttämiseen.

– Pitkäniemi oli erittäin hyvä työpaikka. Siellä oli hyvä yhteishenki työkavereiden ja esimiesten kesken. Siksi tuntuu velvollisuudelta olla mukana siirtämässä Pitkäniemen historiaa eteenpäin, Nenonen sanoo.

Hautausmaalla on enää vain vähän merkkejä rakennetusta ympäristöstä. Aukion laidalla on muistomerkki, jossa on kolme suurta kiveä.

– Kivet kuvaavat psykiatrisen kuntoutuksen portaita. Teimme tämän potilaiden kanssa kuntoutustyönä, Nenonen kertoo.

Moni asia muuttuu, mutta hautausmaa pysyy

Pitkäniemen sairaala-alueen miljöö on pian muuttumassa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle alueelle etsitään parhaillaan uutta käyttöä, koska psykiatrinen sairaalatoiminta muuttaa Tampereelle keskussairaalan yhteyteen syksyllä 2023. Vanhoista rakennuksista moni on jo nyt tyhjillään, eikä alueen tulevaisuudesta ole vielä täyttä varmuutta. Ympäristöön on suunniteltu uutta asuinaluetta ja vanhoihin sairaalarakennuksiin asuntoja.

Hautausmaa on rauhoitettu muinaisjäännös, johon suunnitelmat sairaala-alueen jatkokäytöstä eivät ulotu. Perinneyhdistys jatkaa hautausmaan miljöön kunnossapitoa talkoovoimin. Puistomaisen hautausmaan ylläpito on yhdistyksen jäsenille myös tapa viettää aikaa yhdessä.

– Nurmikkoa leikataan, vanhenevia puita karsitaan ja muistomerkille tuodaan ruusuja ja kanervia keväisin ja syksyisin. Talkoiden jälkeen juodaan usein munkkikahvit, Onni Torikka kertoo.

– Yhdistyksen väki vähenee vuosi vuodelta. Tarpeelliset työt saadaan tehdyksi, koska talkoissa käy vielä toistaiseksi väkeä. Uusilla työntekijöillä ei ole enää samanlaista suhdetta Pitkäniemen sairaalan historiaan sen jälkeen, kun toiminta siirtyy alueelta kokonaan pois, harmittelee Tuomo Nenonen.

Linnut laulavat, vaikka syksyinen päivä on sateisen hämärä. Poistumme hautausmaalta sen alkuperäisen, korkean pihlajakujan jäänteitä seuraten. Vanhan kansan pyhät puut tarjoavat metsien linnuille paikan laulaa vainajille, toivottavasti vielä pitkään tulevaisuudessakin.

– Hautausmaa jää tähän meidän jälkeemmekin.