Jää harmittamaan, jos ei katso sitä korttia. Urheilu-uran jälkeenkin pitää olla elämää. Jokainen junioriurheilija on kuullut näitä kahta vastakkaista näkemystä loputtomiin. Jopa minä, vaikka tuskin mahduin koripallojoukkueeni aloitusviisikkoon.

Jos joskus menestystä niittänyt tähtiurheilija nähdään hanttihommissa, häneen kohdistuu omahyväisiä katseita. Olisi kannattanut opiskella, ajatellaan. Sama yleisö syyttää aktiiviuran heikoista suorituksista harjoittelun puutetta. Pitäisi siis yhtä aikaa turvata tuleva ja panostaa kaikkensa urheilu-uraan.

Ymmärtäkää urheilijoita!

Asetelma on joko–tai, ja ratkaisu vaaditaan toisen asteen opintojen jälkeen, jolloin juniorisarjat loppuvat. Harjoittelua on kehityksen vuoksi pakko jatkaa, eli 20-vuotiaana täytyy palkata ammattivalmentaja ja käydä kilpailuissa. Tilanne on todella epäreilu, koska parhaisiin vuosiin on vielä matkaa. On otettava riski, jolle ei ole takuita.

Opiskelun ja huippu-urheilun yhdistämisestä voi lukea lisää täältä.