Puhelin on kädessäni monessa vaiheessa päivää. Heti herättyäni kurkkaan puhelimelta, onko yön aikana tapahtunut mitään uutta. Bussissa matkalla yliopistolle selaan eri somekanavia kuluttaakseni aikaa. Jopa luennolla mieleni tekee ottaa puhelin käteen, vaikka mitään erityisen kiinnostavaa siellä ei olisikaan.

Vain sosiaalinen paine estää minua tarttumasta luuriin. Nyt pitäisi keskittyä, mutta tuntuu, että tahdonvoima ei riitä.

Välillä herää kysymys siitä, että miten olen päätynyt tähän tilanteeseen. Miksi jatkan somen selaamista, vaikka sille ei olisi mitään syytä. Jahtaan vain sitä mielihyvän tunnetta, jonka saan löytäessäni kiinnostavaa sisältöä. Se voi olla hauska video Tiktokissa, mielenkiintoinen uutinen tai vaikka seuraamani henkilön päivitys Instagramissa.

Kun saan jostain pienenkin rippeen dopamiinia, alan janota lisää ja selaaminen jatkuu. Pakonomainen selaaminen huolestuttaa.

Päihdelinkin määritelmän mukaan tavallinen somen käyttö muuttuu riippuvuudeksi, kun somessa käytetty aika kasvaa niin suureksi, että se muuttuu yksilölle ja ympäristölle haitalliseksi. Tällöin somen käyttö voi haitata esimerkiksi unta ja koulutehtävien tai töiden tekemistä.

Kaikenlaisten riippuvuuksien perustana on se, että aine tai tässä tapauksessa toiminta tuo käyttäjälleen mielihyvää. Mielihyvän saamista kutsutaan palkitsevuudeksi, ja toiminta, joka palkitsee, saa yksilön hakeutuman sen pariin yhä uudelleen aina uuden palkinnon toivossa. Näin on myös someriippuvuudessa, jossa muun muassa tykkäykset, kommentit ja uusi informaatio palkitsevat ja tuovat käyttäjälleen mielihyvää.

Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että nuoret käyttävät usein useampaa mediaa samanaikaisesti. Tämä voi tarkoittaa sitä, että surffaillaan eri alustojen välillä tai että somea käytetään useammalla laitteella samaan aikaan. Tutkimuksessa selvisi myös, että useamman median samanaikainen käyttö vaikeuttaa keskittymistä yhteen asiaan pitkäjänteisesti.

Usein puhutaan, että yksilöiden pitäisi rajoittaa somen käyttöään itse. Pitäisi asettaa itselleen tiettyjä rajoja, ja jos ne ylittyvät, olisi syynä ainoastaan oma laiskuus ja saamattomuus.

On hyvä olla kartalla siitä, milloin oma somen käyttö on muuttumassa riippuvuudeksi. Jos huomaa, että käyttää somea omasta mielestään liian paljon tai niin, että se alkaa haitata elämän muita osa-alueita, voi sille koittaa asettaa rajoja ja pyrkiä tekemään välissä muita asioita somen sijaan.

Itseään ei kuitenkaan kannata soimata liikaa siitä, jos oma sosiaalisen median käyttö ei pysy hallinnassa. Teknologiayhtiöt rakentavat alustat niin, että käyttäjä ohjataan viettämään niissä mahdollisimman paljon aikaa.

Teknologiayhtiöt rakentavat alustat niin, että käyttäjä ohjataan viettämään niissä mahdollisimman paljon aikaa.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan on huomattavissa monia eri tekniikoita, joiden avulla käyttäjiä pyritään saamaan viipymään alustoilla mahdollisimman pitkään. Näitä ovat juurikin tykkäykset ja muu kommunikointi muiden käyttäjien kanssa.

Joten on siis täysin luonnollista, että näihin alustoihin myös jäädään riippuvaisiksi ja niissä vietetty aika kasvaa suunnattoman isoksi.

Vaikka yksilön niskaan vastuuta ei voikaan täysin pudottaa, voi henkilön omalla toiminnalla olla myös vaikutusta siihen, miten somea itse käyttää. Itselle voi asettaa rajoja ja kokeilla esimerkiksi somettomia päiviä.

Aion myös itse ottaa ensimmäisen askeleen ja koittaa vähentää omaa somenkäyttöäni niillä keinoilla, joihin itse pystyn. Aion ottaa kirjan käteen ainaisen TikTokin selailun sijaan ja seuraavalla kerralla kun menen kahville ystävän kanssa, en ota puhelinta käteen vaan aion aidosti olla läsnä tilanteessa ja kuunnella mitä hänellä on sanottavana.

Analyysissä on hyödynnetty lähteenä kirjaa Sosiaalinen media, ongelmallinen sosiaalisen median käyttö ja someriippuvuus (2020).