Pienen yksiön vaalealle sohvalle istahtaa 19-vuotias punkbändi Hautaustoimiston laulaja, jonka takana seinälle kiinnitettyjen julisteiden ja tarrojen seasta paistaa lause: ’Fasismia vastaan, rasismia vastaan.’

Punk-musiikki on tullut Pyry Multaselle tutuksi isän kautta jo lapsuudessa. Kaksi vuotta sitten, bändin perustamisen jälkeen hän alkoi kiinnittää huomiota laajemmin punkiin kulttuurina sekä sen sanomaan. Tyyli muuttui ja mukaan tulivat itsetehdyt niittikuorrutteiset takit sekä itseommellut kangasmerkit.

Tietyllä tavalla pukeutuminen sekä tee-se-itse -toteutus ovat osa aktivismia, joka kuuluu Multasen mukaan olennaisesti punkiin. Kantaaottava teksti paidassa tai niittikoristeiset vaatteet aiheuttavat ihmisissä paheksuntaa ja joissain tapauksissa jopa väkivallan uhkaa.

– Kun ottaa asioihin kantaa, se pitää tehdä radikaalisti ja näyttävästi, vähän niin kuin Elokapina. Se on pakollinen paha, että joku pahoittaa mielensä. Ongelma pitää saada näkyviin, jotta ihmiset alkaisivat keskustella siitä.

Sanoituksissa saa ottaa kantaa ja kanavoida vihaa

Multanen kertoo, että biisejä kirjoittaessa pääsee kanavoimaan raivoa, joka yhteiskunnallisista ongelmakohdista kumpuaa. Kappaleiden sanoituksiin päätyy niin henkilökohtaisista kokemuksista ammennettuja lyriikoita kuin maailmanlaajuisia ongelmia kritisoivaa tekstiä.

Siitäkin huolimatta, ettei yleisö saa useinkaan Multasen laulamista sanoista selvää, hän kuvailee ”rääkymisen” olevan terapeuttista. Lavalla ollessa reilulle satapäiselle yleisölle omin sanoin huutaminen päin näköä on hyvä tapa purkaa raivoa.

Pyry Multanen kuvailee purkaneensa nuorempana vihaa, turhautumista ja hallitsematonta kaaosta tappelemalla ikätovereiden kanssa. Syy pahaan oloon löytyy kuitenkin muualta kuin samanikäisistä nuorista, jonka vuoksi hän toivoisi että punk-musiikin pariin löytäisi ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.

– Punk-piireissä gate-keeping on turhaa. Musiikki toimii työkaluna siihen mitä ympärillä tapahtuu, ja keskeistä on ideologia. Voit soittaa d-biittiä ja laulaa mitä mieleen tulee, mutta idea katoaa, jos ei ole mitään sanottavaa.

Paraneeko maailma punkia soittamalla?

– Keskustelut arvoista ja ongelmista eivät lopu ikinä. Tuntuu, että mikään ei tavallaan parane, mutta jos ei edes yritä, me vellotaan tässä samassa paskassa vuosisadan ympäri, Pyry Multanen sanoo.

Hän pyrkii sanoituksissaan tuomaan tuoreen näkökulman ja välttää toistamasta samoja fraaseja, vaikka myöntääkin sen olevan välillä haastavaa.

Ajankohtaisena teemana sanoja kirjoittaessa on ollut julkinen terveydenhuolto sekä erityisesti mielenterveyspalvelut. Vaikka Suomessa asiat ovat Multasen mukaan paremmin kuin muualla, hänen mielestään hyvinvointivaltion käsite rapistuu. Sanoituksia kirjoittaessaan hän kuvailee tuntevansa itsensä välillä nihilistiksi, niin kuin missään ei olisi mitään järkeä, ja haluaisi vain paeta.

Pyry Multanen kuitenkin toteaa, että elämässä on myös hyviä juttuja, kuten musiikki, videopelit sekä elokuvat, jotka auttavat ottamaan etäisyyttä yhteiskunnallisiin ongelmiin. Hetkittäin voi elää miettimättä mikä on pielessä, vaikka kokisikin yhteiskunnan ongelmakohtiin kannanottamisen tärkeänä asiana ja elämäntapana.

– Yksilönä on vaikea vaikuttaa, mutta sen takia tässä punkia soitetaankin.