Viime vuosina journalistit ovat tuoneet julkisesti esiin huolensa suomalaisen journalismin puolueellisuudesta. Vaikka tutkimusten valossa journalistit sanovat hylänneensä ajatuksen objektiivisuudesta absoluuttisina faktoina, puolueettomuuteen he vaikuttavat suhtautuvan huomattavasti mustavalkoisemmin —­ ainakin julkisessa keskustelussa.

Yhtenä aloituspisteenä keskustelulle voi nähdä Katleena Kortesuon viime syksynä julkaistun Journalismin kuolema -tietokirjan, jossa suomalaista valtamedioiden journalismia arvostellaan ankarasti puolueellisuudesta. Vaikka moni journalismin asiantuntija kyseenalaistikin Kortesuon keräämän aineiston ja lähteiden laadun, useat keskusteluun osallistuneet ottivat varsin annettuna ajatuksen puolueettomuudesta journalismin johtotähtenä.

Minkälaista journalistien puolueettomuus on sitten laadultaan? Tähän kysymykseen jotain osviittaa antaa Journalisti-lehden juttu, jossa toimittaja Manu Haapalainen kysyy eduskuntaan pyrkiviltä kollegoiltaan, kuinka he aikovat yhdistää journalismin politiikan tekemiseen. Seitsemästä haastatellusta toimittajasta kuuden mielestä journalismi ja politiikka kuuluvat tyystin eri tonteille. Esimerkiksi kokoomuksen ehdokas Pekka Niiranen toteaa jutussa: ”Palomuuri kahden toimen välillä on selkeä.” Lisäksi Niiranen kertoo, ettei tykkää siitä, että ”toimittaja tuo poliittista taustaansa esiin.”.

Poliittisuuden ja puolueettomuuden vastakkainasetteluun liittyy kuitenkin harha. Kaksinapainen ajatusmalli vahvistaa ajatusta siitä, että puolueettomuus olisi saavutettavissa siivoamalla poliittisuus pois journalismista. Se ei ole mahdollista, sillä jokainen toimituksellinen valinta tuottaa poliittista toimijuutta.

Jotkut ovat julkisessa keskustelussa jo huomioineet, että arvosidonnaisuudet vaikuttavat myös toimittajien työhön. Esimerkiksi Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson on ilmaissut huolensa puolueellisen uutisoinnin yleisön luottamusta heikentävistä vaikutuksista. Ratkaisuksi luottamuspulaan Pettersson esittää uutisjutun ja kommentin välisen rajalinjan selkeyttämistä.

Petterssonin ehdotus ei ole ongelmaton. Mielipiteellistä aineistoa rakastava yleisö tuskin on närkästynyt toimittajien puolueellisuudesta, vaan puolueellisen uutisoinnin esittämisestä neutraalina. Nykyistä jyrkemmät rajat uutis- ja mielipideaineiston välillä käytännössä vain korostaisivat keinotekoisesti uutisten puolueettomuutta.

Puolueettomuus on kuitenkin vain yksi arvo muiden joukossa objektiivisuuteen pyrittäessä. Siksi sille ei tule antaa liikaa painoarvoa arvioitaessa suomalaisen journalismin tilaa. Uudenlaista ymmärrystä puolueettomuudesta sen sijaan tarvitaan. Todellista puolueettomuutta saattaa nykyään olla oman puolueellisuuden tunnustaminen ja sen avoin reflektointi journalismissa. Tämä voi olla erityisen tärkeää etenkin kiisteltyjen uutisaiheiden parissa, jotta yleisö ei koe olevansa toimittajien manipulaation uhri.

Neutraaliksi verhoutunut uutisointi piilottaa journalismin vallankäytön mekanismeja tehokkaasti. Se jos jokin hiertää paitsi yleisöä myös journalisteja itseään.