Nuoret aikuiset ovat melko harvinainen näky teattereiden katsomoissa. Tampereen Teatterin myynti- ja markkinointipäällikkö Karoliina Lehtosen mukaan nuorten aikuisten osuus teatterin katsojista on näytöksestä riippuen muutamasta prosentista noin viiteentoista prosenttiin. Hän lisää, että nuoret käyvät eniten katsomassa musikaaleja ja dekkareita.

Lehtonen toteaa, että alennettu opiskelijahinta nuorille aikuisille on merkittävin tapa pyrkiä houkuttelemaan katsomoihin myös nuorempia asiakkaita. Alle 25-vuotiaille puhenäytelmien lipun hinta on 20 euroa, ja tuntia ennen esitystä opiskelijoiden on mahdollista saada lippu kivijalkamyymälästä kymmenellä eurolla. Lehtonen kuitenkin arvioi, ettei asia ole tarpeeksi monen tiedossa.

– Olemme yrittäneet tehdä kampanjaa opiskelijan Tampereen ja muiden yhteistyötahojen kanssa niistä edullisista lipuista, mutta meidän viestintämme ei ole ehkä saavuttanut nuoria aikuisia riittävällä tavalla.

Voisimme tehdä somevideoita, joissa kerrottaisiin käytännön asioita, kuten että ei tarvitse tulla kravatti kaulassa tai puku päällä teatteriin.

Karoliina Lehtonen

Myös mielikuvat teatterista elitistisenä kulttuurimuotona vaikuttavat Lehtosen mukaan nuorten teatteri-innostukseen. Nuoret aikuiset saattavat kokea teatterin vaikeasti saavutettavana sekä olla epävarmoja teatterissa käymisen käytännöistä. Lehtonen kertoo, että keinoja tietoisuuden lisäämiseksi on pohdittu.

– Voisimme tehdä somevideoita, joissa kerrottaisiin käytännön asioita, kuten että ei tarvitse tulla kravatti kaulassa tai puku päällä teatteriin. Olemme puhuneet Työväen Teatterin kanssa, että olisi kiva toteuttaa sellaista yhteisenä projektina.

Näkökulmavalinnoilla on suuri merkitys

26-vuotias Jussi Matias Korhonen aloitti näyttelijäntaiteen opinnot teatterityön tutkinto-ohjelmassa Tampereen yliopistossa vuonna 2021. Myös hänen käsityksensä on, että nuoret aikuiset vierailevat teatterissa melko vähän. Tämä näkyy hänen mukaansa kokonaiskävijämäärissä.

– Olen ymmärtänyt niin, että kun sukupolvet vaihtuvat, teatteri myös menettää katsojia koko ajan.

Silti Korhonen haluaa uskoa, että teatteri pitää pintansa tulevaisuudessa, koska ihmiset ovat elämyshakuisia. Vastuu teatterin tulevaisuudesta on Korhosen mielestä myös teatterintekijöillä. Hän toteaa suurten kaupunkien ohjelmistojen poikkeavan monipuolisuudessaan monien pienten paikkakuntien esityksistä. Pienillä paikkakunnilla esitetään usein esimerkiksi perinteisiä farssikomedioita, joiden tekstit ovat vanhanaikaisia.

Korhonen rohkaisee myös isompia teattereita ottamaan tuotantoihinsa mukaan uusia tekijöitä sekä tekemään rohkeampia ohjelmistovalintoja. Hän toteaa ymmärtävänsä, että tähän sisältyy taloudellinen riski, mutta hän painottaa uusien näkökulmien esiin tuomisen tärkeyttä.

– Kyllähän sillä, kuka on tarinan kertoja ja kenen näkökulmasta kerrotaan, on suuri merkitys. Ajattelen, että teatterilla on siinä iso poliittinen vastuu.

Kysyimme yliopisto-opiskelijoilta, kuinka usein he käyvät teatterissa. Lue ja kuuntele gallup tästä.