Tiesitkö, että nyt on meneillään YK:n ilmastokokous? Maailmanlaajuinen ilmastosopimus voi olla viimeinkin konkretisoitumassa kansainvälisen yhteistyön hedelmänä, mutta media ei ole juurikaan huomioinut kokousta.

Monet tutkijat ja toimittajat ovat viime aikoina todenneet, etteivät yksilön valinnat enää riitä ilmastonmuutoksen hidastamiseen, vaan pitäisi sitoutua maailmanlaajuisiin sääntöihin, poliittisiin päätöksiin ja tekoihin. Juuri näitä konkreettisia sääntöjä yritetään nyt luoda YK:n ilmastokokouksessa, Saksan Bonnissa. Kokouksessa on tarkoitus päästä yhteisymmärrykseen Pariisissa solmitun ilmastosopimuksen säännöistä ja päästöjen yhtenäisistä laskentatavoista. Juuri nämä konkreettiset asiat puuttuivat kahden vuoden takaisesta ilmastosopimuksesta, johon melkein kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet.

Uutisointi näyttää kuitenkin kääntyneen ainoaan valtioon, joka ei tällä hetkellä ole sitoutunut ilmastosopimukseen. Samaan aikaan kun kokousta käynnistettiin Bonnissa viime viikolla, median huomio oli kiinnittynyt Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin Aasian matkaan. Yhdysvaltojen mahdollisesta irtaantumisesta Pariisin ilmastosopimuksesta ja siitä, kuka kompensoi Yhdysvaltojen osuuden, on kirjoitettu paljon. Se onkin kokouksen tärkeä asia, mutta ei ainoa polttopiste.

Ilmastokokouksien mediahuomiota tutkinut professori Risto Kunelius vahvistaa, että Bonnista ei ole toistaiseksi vielä paljon puhuttu. Ilmastokokouksista suurinta julkisuutta ovat nauttineet Kööpenhaminan vuoden 2009 sekä Pariisin vuoden 2015 kokous. Kööpenhaminan kokous synnytti etukäteen paljon pöhinää, ja odotukset olivat korkealla. Kööpenhaminan tulokset eivät kuitenkaan olleet suuria, ja Kuneliuksen mukaan se synnytti mediassa ilmastorealismia. Pariisissa taas jännitettiin ilmastosopimuksen syntymistä, ja valtiopäämiehien läsnäolo sai myös median kiinnostumaan.

Keskustelu ilmastonmuutoksesta näyttää jakautuneen mediassa karkeasti kolmeen kategoriaan: varautuminen, pelottelu sekä poliittiset päätökset ja niiden kritisointi. Moni lehti onkin tällä viikolla keskittynyt erilaisten tutkimusten raportointiin ja tutkijoiden mielipiteisiin tulevaisuuden ilmastosta. Nyt olisi kuitenkin tarjolla ajankohtaisia ja konkreettisia keskusteluja vastuusta, rahoituksesta ja tulevaisuudesta. Juuri tulevaisuusvetoisuus ja monimutkaiset energiapolitiikat tekevät ilmastojournalismista Kuneliuksen mielestä vaikeaa.

Jokaisella maalla on omat tavoitteensa energian tuotannon ja käytön suhteen, mikä vaikeuttaa myös keskustelun syntymistä. Kuneliuksen mukaan toimittajat voisivat jutuissaan vertailla enemmän oman maan ja kansainvälisen ilmastopolitiikan suhdetta. Esimerkiksi Suomessa on käyty viime kuukausina vilkasta keskustelua metsäpolitiikasta, koska EU:n ympäristöneuvosto äänesti tulevien vuosien metsähakkuista. Vaikka metsäteollisuus on isänmaallinen asia, suomalaiset tutkijat kehottavat edistämään vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä. Norjassa taas ympäristöaktiivit väittävät, että valtion harjoittama öljypolitiikka on ristiriidassa Pariisin ilmastosopimuksen sekä Norjan perustuslain kanssa ja ovat nostaneet Norjan valtiota vastaan kanteen oikeudessa.

Bonnin ilmastokokous ei ole kokouksena se kaikkein hohdokkain, mutta jotain konkreettista ja maailmanlaajuista hyvää päätöksistä voi syntyä. Voi olla, että ilmastorealismi on iskenyt sekä toimittajiin että lukijoihin, ja liian toiveikas keskustelu raskaan YK-koneiston ympärillä on huomattu turhaksi. Median läsnäolo on tärkeää läpinäkyvyyden takia. Vaikka kokouksessa ei suuria päätöksiä syntyisikään, on tärkeää, että tiedämme mitä poliitikot ja neuvottelijat tulevaisuudestamme puhuvat.