Noin 75 prosenttia viharikosepäilyistä kohdistui uhriin tämän kansallisen tai etnisen identiteetin vuoksi. Yleisin rikosnimike oli pahoinpitely. Eniten uhreiksi joutui asukasmäärään suhteutettuna Ukrainan kansalaisia. Noin kymmenen prosenttia uhreista oli romaneja.

– Viharikokset korostuivat vuonna 2017, kun oli suuria pakolaisaaltoja. Nyt rikokset ovat noin vuoden 2015 tasolla. Ukrainan ja Venäjän sota on nostanut taas lukemia, kertoo Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta.

Myös seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kohdistuvien viharikosten määrä on kasvanut. Kolmasosa näihin ryhmiin kohdistuvista rikoksista oli kunnianloukkauksia, kolmasosa pahoinpitelyitä. Miehet joutuivat viharikoksen uhreiksi hieman naisia enemmän, ja heihin kohdistuneet rikokset olivat luonteeltaan väkivaltaisempia.

Suuret muutokset vaikuttavat viharikosten määrään

Viharikos määriteltiin raportissa henkilöä, ryhmää, omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan kohdistetuksi rikokseksi, jonka taustalla on ennakkoluuloja tai vihamielisyyttä. Rikosten taustalla on usein epävarmuutta globaalilla, mutta myös henkilökohtaisella tasolla.

– Taloudellinen tilanne vaikuttaa varmasti. Epävarma tilanne tai lama voi purkautua viharikoksina esimerkiksi työpaikalla. Myös tiedon puute saattaa johtaa viharikoksiin. Jotkin ukrainalaiset, joiden äidinkieli on venäjä, ovat saattaneet siksi joutua viharikosten uhreiksi, vaikkeivat ole venäläisiä,  Rauta huomauttaa.

Viharikosten luokituksia muokattiin vuonna 2011, jolloin rikoslaissa puututtiin esimerkiksi rasistiseen kirjoitteluun. Raudan mukaan myös seksuaaliseen identiteettiin tai sukupuoleen kohdistuneeseen viharikoslakiin on hiljattain tehty muutoksia.
Raudan mukaan havaitusta vihasta pitäisi aina ilmoittaa poliisille, vaikka ei olisi varma, onko kyseessä viharikos. Myös poliisikoulutuksessa viharikosten nousuun on kiinnitetty huomiota.

– Poliisikoulutuksessa pyritään opettamaan, miten viharikos tunnistetaan ja miten sitä käsitellään. Myös muille on tärkeää opettaa, mitä viharikokset ovat – jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa.