Aseet eivät tapa ihmisiä, ihmiset tappavat ihmisiä. Tällainen lausahdus tai jonkinlainen sen ideaa myötäilevä mukaelma saattaa olla tuttu monelle aselainsäädäntöön liittyviä nettikeskusteluja seuraavalle. Yhdysvaltain kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n yli sata vuotta sitten popularisoiman napakan iskulauseen idean voi tiivistää vaikkapa näin: ampuma-aseväkivallan ongelma ei piile aseiden saatavuudessa vaan ihmisissä, jotka aseisiin tarttuvat. Toisinaan ajatus voidaan viedä niinkin pitkälle, että sillä kommentoidaan ihmisluontoa itsessään: lain sana ei voi nousta ihmiseläimen synnynnäistä itsesuojeluvaistoa vastaan.
Minkälainen on siis tämä ihminen, joka tappaa ihmisiä? Minkälainen tahansa, käy ilmi hyvinkin lyhyen tutkailun jälkeen. Niin väkivalta- kuin muunlaisenkin rikollisuuden taustalla vaikuttavia tekijöitä setviessä löydetään yhteyksiä, muttei niinkään syy-seuraussuhteita. Tutkimuksissa taustatekijöinä korostuvat usein esimerkiksi erinäiset mielenterveyden häiriöt, mikä luo kuvaa siitä, että mielenterveyspotilaissa meille näyttäytyy yksi erityinen riskiryhmä.
Käsitykseen vaikuttavat kuitenkin myös tutkimukselliset vinoumat. Tutkittaessa suhdetta mielenterveyden ongelmien ja rikollisuuden välillä otos valikoituu usein väestöryhmistä, joissa riski joko rikolliseen käyttäytymiseen tai mielenterveydellisten haasteiden kokemiseen on korkea — esimerkiksi vankilassa tai psykiatrisessa hoidossa olevien henkilöiden keskuudesta. Kun tehdään yleistä vertailua mielenterveyden ongelmista kärsivän väestönosuuden ja muiden ihmisten välillä, ei löydetä vastaavanlaista merkittävää yhteyttä mielenterveysongelmien ja väkivaltaisuuden tai rikollisuuden välillä.
Yle uutisoi lähes vuosikymmen sitten, että Suomessa tuliaseilla tehtyihin henkirikoksiin, itsemurhiin ja vahinkoampumisiin kuoli enemmän ihmisiä suhteessa väkilukuun kuin missään muualla Euroopassa. Tällöin tuliaseilla oli vuoden aikana tehty esimerkiksi 15 henkirikosta, kun taas 2020-luvulla luku on pysynyt vuosittain viiden ja kymmenen välillä. Niin henkirikosten määrä kuin ampuma-asekuolleisuus on Suomessa historiallisesti ollut väkilukuun nähden korkeaa. Tämä näkyi selkeänä tilastoissa vielä 1990-luvulla, jolloin sekä tuliaseilla tehtyjen itsemurhien että henkirikosten määrä oli nykytilanteeseen verrattuna kolminkertainen.
Tuliaseilla tehtyjen itsemurhien taustalla voivat vaikuttaa lukemattomat eri henkilökohtaiset tekijät, mutta jokaista niistä yhdistää yksi asia – tekoväline.
Parannus näissä tilastoissa on siis ollut merkittävää viime vuosikymmenten aikana. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin yliopistolehtorin ja kriminologin Matti Näsin mukaan kehityskulkua tutkaillessa yksi merkittävä huomioon otettava seikka on itsemurhien enemmistöosuus Suomessa tapahtuvista tuliasekuolemista. Itsemurhien määrän vähennyttyä roimasti 90-luvun jälkeen myös tuliasekuolemat ovat vähentyneet.
Mielenterveystyöllä on siis Suomessa ollut merkittävä rooli ampuma-aseisiin liittyvien kuolemien vähentämisessä. On kuitenkin nostettava pöydälle myös kysymys siitä, minkä takia nämä itsemurhat on päädytty tekemään nimenomaan ampuma-aseella. Näsi korostaa myös, että suomalaiset omistavat paljon aseita, sisäministeriön arvion mukaan yhteensä noin 1,5 miljoonaa. Tuliaseen säilyttäminen kotona luonnollisestikin nostaa riskiä niin itseaiheutettuun kuin muunlaiseenkin ampumahaavaan kuolemiseen. Tuliaseilla tehtyjen itsemurhien taustalla voivat vaikuttaa lukemattomat eri henkilökohtaiset tekijät, mutta jokaista niistä yhdistää yksi asia – tekoväline.
Väkivaltarikollisuus, niin kuin rikollisuus yleisestikin, on vahvasti olosuhdesidonnaista, ja on vaarallista puhua sen taustalla vaikuttavista tekijöistä liian yksiselitteisesti. Esimerkiksi sosioekonominen asema tai omasta menneisyydestä löytyvät väkivallan kokemukset ovat taustatekijöitä, joita ei saa ohittaa puhuttaessa väkivallasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Mielenterveystyö on tehnyt Suomessa valtavasti hyvää niin ampuma-asekuolemien kuin yleisen kansanterveydenkin suhteen, ja sen puolesta puhuminen on edelleen ehdottoman tärkeää. Toisinaan puhe mielenterveyden yhteydestä väkivaltarikollisuuteen voi kuitenkin olla hyväntahtoisen naiivia tai tahattoman stigmatisoivaa, pahimmillaan jopa tarkoituksellisen harhaanjohtavaa. Mikäli ampuma-aseväkivallan taustalta paljastuu sotkuinen vyyhti itsessään selitysvoimattomia tekijöitä, lieneekö aika harkita sitä vaihtoehtoa, että aseet tappavat ihmisiä?
Kuuntele kriminologi Matti Näsin kommentti liittyen ampuma-aseiden valvontaan Suomessa. Voit myös lukea kommentin tai kuunnella Matti Näsin kokopitkän haastattelun suomalaisten tekemän ampuma-aseväkivallan nykytilanteesta.