Kirkon jäsenmäärä laskee. Eroaminen on kaksinkertaistunut 20 vuoden aikana, selviää evankelisluterilaisen kirkon tilastoista. Viime vuonna kirkosta erosi jopa 55 000 henkilöä. Kirkkoon myös kastetaan vähemmän jäseniä. Samoin kirkossa solmitut avioliitot ovat vähentyneet. Tilastokeskuksen mukaan yli puolet viime vuonna solmituista ensimmäisistä avioliitoista olivat siviilivihkimisiä.
Kuulin viime syksynä tuttujen yläkoululaisten juttelevan rippikoulusta ja päätöksestä jättää osallistumatta. Keskustelua kuunnellessani päättelin, että rippikouluun osallistuu nykyään yhä harvempi. Se olisi luonnollista, sillä kirkosta eroaminen on yleistynyt ja vaihtoehdot rippikoululle ovat saaneet suosiota. Selvisi kuitenkin, että rippikoulu on säilyttänyt vetovoimansa ja jopa kasvattanut suosiotaan esimerkiksi Helsingissä.
Syitä rippikoulun suosioon on varmasti erilaisia, eivätkä ne välttämättä ole juuri muuttuneet. Mahdollisuus toimia kummina, mennä naimisiin kirkossa, mahdolliset rippijuhlista saatavat lahjat ja kaverien osallistuminen rippikouluun ovat edelleen varmasti monelle syy käydä rippikoulu.
Kuuntele, mitä nuorisopastori Reetta Peltola kertoo syiksi käydä rippikoulun.
Suoritin itse rippikoulun 15-vuotiaana, kuten kaikki ystävänikin. En oikeastaan edes miettinyt osallistumatta jättämistä, vaan se oli jopa odotettu kokemus yläkoulussa. Perheeni ei ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta toisaalta rippikouluun osallistumista ei kyseenalaistettu. Olettamus oli, että osallistun.
Miksi rippikoulun käyneet nuoret jättävät kirkon vain muutaman vuoden kuluttua konfirmaatiosta?
Myös kastaminen rippikoulun yhteydessä on yleistynyt. Helsingin Uutiset uutisoi kirkkoon kuulumattomien nuorien rippikouluun osallistumisesta. Kirkon nuorisotyönohjaaja Tonja Weckström arvelee, että viime vuosikymmenien trendi, jossa lapsi saa valita itse haluaako tulla kastetuksi kirkkoon, näkyisi nyt rippikouluissa.
Rippikoulun suosio ei kuitenkaan pidä nuoria kirkossa, sillä ahkerimpia kirkosta eroajia ovat 20–29-vuotiaat. Miksi rippikoulun käyneet nuoret jättävät kirkon vain muutaman vuoden kuluttua konfirmaatiosta? Syitä on varmasti lukuisia. Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta selviää, että merkittävin syy on uskon puute. Myös kirkollisvero, kirkon palveluiden tarpeettomuus ja kirkon asenteet samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoja kohtaan ovat syitä eroamiselle.
Voiko rippikoulukokemus olla syynä eroamiselle? Tutkimuksen mukaan se ei ole kovin todennäköistä. Kokemukseensa tyytyväiset nuoret säilyivät hieman todennäköisemmin kirkon jäseninä kuin he, jotka kokivat tyytymättömyyttä. Suurin osa eroajista koki kuitenkin rippikoulun positiivisena kokemuksena.
Syynä riparin suosiolle voisi olla myös uskonnollisuuden lisääntyminen tietyissä ryhmissä. Viime vuosina on uutisoitu nuorten miesten uskonnollisuuden kasvusta. Esimerkiksi Yle uutisoi alle 20-vuotiaiden miesten uskovan Jumalaan yleisimmin kuin samanikäiset miehet kymmenen vuotta sitten.
Myös 15 vuoden ikä vaikuttaa otolliselta ajankohdalta osallistua rippikouluun. Siihen mennessä omaa uskonnollisuutta ei välttämättä ole ehtinyt vielä pohtia, jolloin rippikoulu tarjoaa mahdollisuuden siihen.
Oma kokemukseni oli melko mitäänsanomaton, enkä kokenut rippikoulua sellaisena siirtymäriittinä millaiseksi sitä yleensä kuvaillaan. En kuitenkaan kadu rippikoulun käymistä, ja ehkä se osittain käynnisti prosessin, jossa aloin pohtia omaa maailmankatsomustani.
Toisaalta olen kuullut enemmän kokemuksista, joissa rippikoulu on jäänyt mieleen, erityisesti positiivisessa mielessä. Rippileirillä on ehkä tutustuttu uusiin ihmisiin ja leiri on saattanut olla jopa kesän kohokohta.
Jos rippikoulu käytäisiin esimerkiksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä, voisi osallistujamäärä olla huomattavasti pienempi. Yläkoulussa kavereiden mielipiteet vaikuttavat enemmän, ja omat valinnat korostuvat yleensä vasta myöhemmin.
Arvelen merkittävimmän syyn olevan kuitenkin yhteisöllisyydessä ja yhteiskunnallisessa tavassa. Riparille osallistutaan, koska se koetaan omaa ikäluokkaa yhdistävänä tekijänä. Osa konfirmoiduista osallistuu seurakunnan nuorten toimintaan ja ryhtyy esimerkiksi isosiksi. Seurakunnasta voi löytää oman yhteisön, eikä uskonnollisuus silti välttämättä näy muuten omassa elämässä. Rippikoulu tarjoaa mahdollisuuden tutkia omaa uskoa, mutta voi toisaalta toimia vain hauskana, nuoruuteen kuuluvana kokemuksena.
Voit myös lukea Reetta Peltolan kommentin. Peltolan haastattelu on kokonaisuudessaan saatavilla täältä.