Näyttely koostuu 180 teoksesta, jotka ovat peräisin 30 eri kokoelmasta. Näyttelyn taustalla on Tampereen taidemuseon museoamanuenssi Marja-Liisa Linder, joka on ollut kiinnostunut kansan ja taiteen välisistä jännitteistä ja niiden toisilleen antamista vaikutteista jo pitkään.

Taidetta on tuotu näyttelyyn niin Torniosta ja Helsingistä kuin Maarianhaminasta ja Joensuusta sekä tietysti kaikkialta noiden kaupunkien väliltä. Vanhimmat näyttelyyn lainatut teokset ovat peräisin 1700-luvulta ja uusimmat kuluvalta vuosituhannelta.

Kansan asialla on Linderin uran suurimpia näyttelyitä. Yli 30 vuotta museoamanuenssina työskennellyt Linder on ehtinyt työstää monenmoisia projekteja, mutta ei mitään näin mittavaa.

Museoissa näyttelyt suunnitellaan vuosia etukäteen ja tarkat päivämäärät lyödään lukkoon hyvissä ajoin. Keskustelu kansan määritteestä on tällä hetkellä pinnalla Suomen itsenäisyysjuhlavuoden vuoksi.

– Paremmin tämän näyttelyn ajoitus ei olisi voinut onnistua, Linder sanoo.

Taidetta metsästämässä

Teosten keräämisen aikana Linder sai yllättyä positiivisesti monia kertoja. Kun Linder vasta etsi taidetta näyttelyä varten, hän ei uskaltanut edes toivoa saavansa kaikkia haluamiaan teoksia mukaan.

– Mihinkään ohjelmaan ei voi näpytellä, että haeppa minulle Suomen taidemuseoista kansan elämää kuvaavia teoksia.

Nytkään Linder ei malta olla hymyilemättä kertoessaan niistä maalauksista, joita ei uskonut saavansa mukaan. Yksi tällaisista teoksista on ollut Nils Schillmarkin noin vuonna 1782 maalaama Mansikkatyttö. Näyttelyn vanhin teos on lainassa Ateneumista.

Taideteosten kokoaminen lähtee virallisesti käyntiin, kun näyttelyn tarkat päivämäärät ovat varmat. Kansan asialla -näyttelyssä ajankohta oli syksyllä 2016, jolloin Linder lähetti ensimmäiset lainapyynnöt. Etsiessään näyttelyyn sopivia teoksia hän kävi läpi lukuisia museoiden teosluetteloita.

Kansan asialla -näyttelyn teoksista vain kaksi on peräisin yksityisistä kokoelmista. Kokoelmien omistajiin yhteydenottaminen voi olla monimutkaista. Tätä näyttelyä varten Linder tavoitti erään yksityiskokoelman välittämällä lainapyynnön museon kautta. Töiden hankkiminen on siis melkoista etsimistä.

Yhden kansan sijasta monta kansaa

Linderin mukaan kansaan on suhtauduttu taiteessa monin eri tavoin. Kansaa on sekä ihailtu, kauhisteltu että tarkasteltu huvittuneesti. Taiteessa ei ole nähty vain yhtä kansaa. Sen sijaan on monta kansaa ja monella tavalla nähtyjä kansoja.

Linder toivoo, että näyttely saa ihmiset pysähtymään, miettimään ja kyseenalaistamaan. Hän haluaa ymmärrystä niitä taiteilijoita kohtaan, joiden asenteet voivat nykynäkökulmasta vaikuttaa shokeeraavilta tai huvittavilta.

Toivottavaa on myös, että näyttelyn taideteokset tuottavat iloa ja nautintoa ihan vain sinä minä ne ovat eli taideteoksina.

– Vaikka näyttelyn kantava teema ei tietenkään ole taidetta taiteen vuoksi.