Pieni lasipullo kolahtaa peilikaapin hyllylle. Asetan sen muiden purkkien viereen. Erilaiset purnukat ja tuubit muodostavat rivin, joka lupaan minulle kaiken. Sileän ihon, hehkuvat kasvot, oitis häipyvän aknen ja kauniin tasaisen ihonvärin. Toista on todellisuus.

Lasikaapin ovet kumahtavat kiinni ja toivon näkeväni taas itseni. Sen sijasta näen ne taas; punaiset ja kipeät läikät, jotka verhoavat kasvojani.

Kärsin nuorena aknesta. Se alkoi nopeasti. Parissa viikossa 16-vuotiaan sileän ihon täytti märkivät, syvät ja kipeät finnit. Silloin aloin ottaa ensimmäistä kertaa selvää siitä, mitä kasvoilleni on ilmestynyt. Lukuisten googlailujen jälkeen sain useita vaihtoehtoja sille, mikä aknen syynä voisi olla ja mikä tuote siihen auttaisi. Akne kolahti itsetuntoon, se rypisti nyrkissään teini-iässä muodostamaani paperinhienoa minäkuvaani. Kontrollin menettäminen omasta ulkonäöstä tuntui nuoren tytön silmissä lohduttomalta.

Omanarvontuntoa on haitallista mitata millilitroissa tai finnien määrässä. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että akne ei ollut vain iholla. Se oli mukana esiintyessä, toisen ihmisen kanssa jutellessa ja monissa muissa tilanteissa, joissa ajattelin kaikkien vain tuijottavan ihoani. Häpesin, mutta turhaan. Jälkeen päin ajateltuna kukaan ei olisi arvottanut minua akneni perusteella.

Tutkimuksessa on todettu, että aknepotilailla on esiintynyt välittömiä psykologisia vaikutuksia ihosairaudesta. Potilaat ovat kokeneet itsetunnon huonontuneen, itsetietoisuuden lisääntyneen sekä kokenut häpeää. Tunne siitä, että he kokivat tulleensa pilkatuksi, leimatuksi, tarkastelluksi tai tuomituksi, pahensi henkistä oireilua. Aknella oli myös pysyviä vaikutuksia persoonaan ja käyttäytymiseen, joka näkyi sosiaalisten tilanteiden välttelynä.

Todennäköisesti puolet nuorista kärsii aknesta. Ihotautilääkäri Maria Huttusen mukaan tutkimuksissa osoitetaan, että luku yltäisi jopa 70–80 prosenttiin. Todellista lukumäärää on kuitenkin hankala selvittää, sillä moni nuori ei hanki diagnoosia ihosairauteensa. Tämä kertoo myös siitä, ettei moni saa aknen vaatimaa hoitoa.

Itsekään en heti hankkinut hoitoa tai diagnoosia. Tuntui, että ennen perusrasvaan ja vesipesuun tyytynyt iho huusi apua, enkä tiennyt miten siihen vastata. Sen sijaan sain vastauksia ajatuksissani. Ruma ankanpoikanen, epämiellyttävä, ajattelin.

Lääkitsin aknen aiheuttamaa häpeää toivolla. Toivo oli pakattu pieneen sievään purkkiin ja se tuoksui hyvältä, olin nähnyt usean käyttävän sitä. Pieniä purkkeja alkoi kuitenkin kasaantua, kun mikään niistä ei täyttänyt lupauksiaan. Dominon lailla ihoni päätti, että tuote, joka muille toimi kuin ihme, ei toiminut minulle.

Ihonhoidon testailu ei Huttusen mukaan aiheuta iholle pysyvää haittaa, mutta tepsivän hoidon saaminen voi viivästyä. Kuluttajille myytävä ihonhoito ei kuitenkaan ole lääkkeiden veroista.

Kuuntele kommenttiklippi, jossa Ihotautilääkäri Maria Huttunen kertoo ihonhoidon hoitotehosta.

Olin nähnyt netissä videon, jossa aknesta eroon päässyt nainen kertoo, mikä hänelle auttoi. Tuote oli pipettipullossa olevaa punaista nestettä ja nyt olin saanut sitä itsekin käsiini. Purkin kyljessä pilkotti kirjainyhdistelmä AHA/BHA ja perässä luki acid eli happo. Kyseiset hapot ovat tarkoitettu kuorimaan tuoteselostuksen mukaan ihon pinnalta kuollutta ihosolukkoa.

Mitä lääkemäisemmältä tuotteet näyttivät, sitä enemmän niihin luotin. Ohitin laittaessani punaista kasvonaamiota ne tuntemukset, jotka peilikaapin edessä iholleni nousivat. Pistelyä, kirvelyä ja punoitusta, finnit varmasti pelästyvät näin hoitavaa tuotetta.

Lopulta istuin lääkärin penkkiin, useammankin kerran. Käytettyäni satoja euroja ihonhoitoon, antibiootteihin ja lääkärikäynteihin, lääkärini ehdotti minulle Isotretinoin-kuuria, jolla hoidetaan vaikeata aknea. Rankaksi kuvailtu hoito oli kuitenkin minulle helpotus. Nyt sain pitkään kaipaamani ratkaisun ihosairauteeni, hinnalla millä hyvänsä. Koin myös helpotusta siitä, että sain lähes kiellon purkkiruletille. Tästedes ohjeena oli vain pestä hellästi ihoa, kosteuttaa sitä perusrasvalla ja odottaa.

Pikkuhiljaa purkki toisensa jälkeen lasikaappiin alkoi tulla tilaa. Tahti oli sama kuin pois kaikkoavilla finneilläkin. En enää pelännyt auringonsäteitä ja piiloutunut varjoihin. Uskalsin katsoa keskustelun vastapuolta silmiin.

Omanarvontuntoa on haitallista mitata millilitroissa tai finnien määrässä.

Vaikka uskallan väittää, että en enää kärsi iho-ongelmista, on akne jättänyt minuun arvet. Arvet näkyvät itsetunnossa, omanarvontunnossa ja iholla. Tunnen kuitenkin lempeyttä teini-ikäistä itseäni kohtaan sekä kaikkia niitä, jotka aknen kanssa kamppailevat. Aknen aiheuttamia itsetunto-ongelmia en tule koskaan väheksymään.

Ulkonäköämme ja terveyttämme emme voi lopulta kontrolloida. Siksi on tärkeää muistaa, että lasipurkkien taakse ei kannata piiloutua.

Voit kuunnella koko Maria Huttusen haastattelun tästä.