Selailin yhtenä iltana Tiktokia, kun omaan feediini ilmestyi erään minua raivostuttaneen suomalaisen sisällöntuottajan livelähetys. Kyseinen sisällöntuottaja on lähiaikoina puhuttanut somessa vastenmielisillä kannanotoillaan naisten kohtaamasta seksuaaliväkivallasta.
Hänen mukaansa esimerkiksi raiskatuksi tuleminen on naisen oma syy. Noin jyrkkä mielenpiteen ilmaisu herkästä aiheesta sai helposti karvat pystyyn ja suorastaan kihisemään raivosta.
Vihaisista ja negatiivisista tuntemuksista huolimatta halusin nähdä, millaisia letkautuksia kyseinen henkilö laukoo tällä kertaa. Liityin liveen 6000 muun katsojan joukkoon.
Siinä samalla olin myös näykkäissyt vihasyötistä.
Vihasyötti, eli laajemmin nimellä rage bait tunnettu ilmiö on hiljalleen vallannut somen. Erityisesti Tiktokissa rage-baitingista on tullut tehokas tapa saada näkyvyyttä, mutta vihasyöttiin törmää yhtä lailla muillakin alustoilla.
Kuuntele, mitä väitöskirjatutkija Esko Nieminen kertoo syiksi sille, miksi monet sortuvat vihasyöttiin.
Rage baitissa ideana on tehdä vihaa ja raivoa herättävää sisältöä, joka kerää reaktioita ihmisiltä näkyvyyden saamiseksi.
Rage bait voi olla muodoltaan millainen tahansa. Se voi olla jyrkkä poliittinen kanta, jokin monista absurdilta kuulostava väite tai vaikka jokin vastenmielinen teko. Rage bait voi olla niin hienovaraista, että sitä tuskin tunnistaa vihasyötiksi, mutta se voi olla myös selkeästi vihaa lietsovaa, että sen tunnistaa selkeästi rage baitiksi. Jälkimmäisessä tapauksessa monet reagoivat rage bait-sisältöön siitä huolimatta.
Vaikka rage bait on varsin uusi ilmiö, ei vihasisällössä ole kuitenkaan mitään uutta. Useat tutkimukset ja kyselyt todistavat, että negatiiviseen ja vihaa lietsovaan somesisältöön törmää alustoilla valitettavan usein, ja siihen myös ihmiset reagoivat aktiivisesti.
Myös algoritmit suorastaan rakastavat sisältöä, joka kerää reaktioita somealustan käyttäjiltä. Kun kerran reagoi rage bait-sisältöön, saattaa omat somefeedit paisua täyteen vihasyöttejä. Yhtäkkiä sitä voi olla niin vihasisällön ympäröimä, että aggressiivinen käyttäytyminen somessa tuntuu ainoalta tavalta olla vuorovaikutuksessa digitaalisessa maailmassa.
Rage baitin avulla näkyvyyttä saavat usein henkilöt, jotka eivät välttämättä alustaansa ansaitse.
Reaktioiden kerääminen vihasisällön avulla ei ole mikään uusi kikka. Netin alkuajoista lähtien on voinut törmätä esimerkiksi ragebaitin esi-isään, trollaukseen.
Vaikka trollaus ja rage bait kuulostavat tismalleen samankaltaisilta ilmiöiltä, on niiden välillä kuitenkin eroavaisuuksia. Väitöskirjatutkija Esko Niemisen mukaan trollaus eroaa jälkeläisestään rage baitista sillä, että siinä haetaan suoraan kiihkeitä ja vihaisia reaktioita somealustojen käyttäjiltä. Rage-baiting taas on passiivisempaa, eikä sitä ole suunnattu julkaisuhetkellä tietyille somen käyttäjille. Kun sisällöntuottajan julkaisema rage bait-sisältö lähtee algoritmien avulla leviämään, ihmiset tarttuvat siihen itse, kuin eräänlaiseen syöttiin.
Oletettavasti siitä rage bait on saanut nimensäkin.
Koska rage bait on ilmiönä ja käsitteenä uusi, ei sen luomista haittavaikutuksista ole vielä tehty kokonaisvaltaista tutkimusta. Sen sijaan tutkimusta siitä, että vihaa ja raivoa aiheuttava somesisältö voi edesauttaa yhteiskunnan kahtiajakoisuutta ja altistaa misinfromaatiolle, löytyy huomattavasti.
Sen lisäksi rage baitin avulla näkyvyyttä saavat usein henkilöt, jotka eivät välttämättä alustaansa ansaitse.
Ironista on se, että rage baitia hyödyntävät sisällöntuottajat saavat näkyvyytensä niiltä, jotka eivät sitä oikeasti haluaisi hänelle antaa. Yksi vihainen kommentti ja näyttökerta saattaa tuntua hetkessä mitättömältä. Kun näin ajattelee tuhat muuta ihmistä, onkin pian sisällöntuottaja antamassa suurille medioille haastatteluja ja vierailemassa podcasteissa.
Näkyvyyden kautta sisällöntuottajat tavoittavat katsojakunnan, joka yhtyy kiltisti sisällöntuottajan radikaaleihinkin kantoihin. Yle uutisoi hiljattain, miten somevaikuttajat voivat sisällöllään muokata miesten ajatusmaailmaa väkivaltaa sallivaan suuntaan. Sisällöntuottajat luovat someen turvallisen tilan, jossa vihamielisille ja väkivaltaisille ajatuksille nyökytellään hyväksyvästi.
Rage bait linkittyy moniin vastaavanlaisiin, helposti käsistä lähteviin ja vaarallisiin someilmiöihin, jotka voivat vaivatta hypätä digitaalisesta maailmasta oikeaan elämään.
Vaikka nyt rage bait-sisällöntuottajien huomio on ollut pääasiassa naisvihamielisen sisällön tuottamisessa, voi vihasyöttisisältöä tehdä muistakin tapetilla olevista asioista. Jos rage bait-sisällöntuottaja voi saada nuoren miehen uskomaan, että nainen ansaitsee kohtaamansa väkivallan, kuinka helppoa sitten onkaan uskotella, että ilmastonmuutos ei ole totta? Tai että tietty etninen ryhmä ansaitsee kokemansa sorron? Mitä jos kansanmurha on sittenkin hyväksyttävää?
Someilmiöitä on tyhmää lähteä vähättelemään, sillä meistä jokainen on joskus nähnyt, miten joku asia voi levitä somemaailmassa kulovalkean tavoin. Vielä tyhmempää on ottaa ilmiöihin osaa tiedostaen, että sitä juuri kyseenalainen sisällöntuottaja tavoitteleekin.
Jos rage baittaaja on sellainen, jonka et haluaisi saavan näkyvyyttä seuraavana päivänä Hesarin etusivulla, suosittelisin eteenpäin skrollausta tai suoraa estoa. Elämän jatkaminen kuin naaman edessä heiluteltua vihasyöttiä ei olisi ollut olemassakaan on järkevintä, mitä rage bait-sisällölle voi tehdä.
Kommentista on saatavilla myös tekstiversio.
Jutussa on hyödynnetty lähteenä väitöskirjatutkija Esko Niemisen haastattelua. Voit kuunnella kokonaisen asiantuntijahaastattelun rage-baitingista täältä.