Saavun Tampereen Jehovan todistajien valtakunnansalille kuuden aikaan kylmänä keskiviikkoiltana. Minua ovella odottava pirteä seurakuntalainen ottaa takkini ja vie sen naulakkoon puolestani. Olen ensimmäisiä saapuneita, virallisesti kokous alkaa puoli seitsemältä. Itse sali on vielä tyhjä.

Vessasta astelee kolmekymppinen nuorimies pukutakissa. Hän on seurakunta-aktiivi Matias Kaskela, joka on lupautunut auttamaan minua pysymään kärryillä kokouksen aikana.

– Pikkuhiljaa kuuden jälkeen tulee loputkin ystävistä, hän sanoo.

Ystävä-termillä viitataan seurakunnan jäseniin.

Odotellessa lähden kiertelemään salia. Tila on riisuttu. Tuolirivien päästä löytyy puhujan pönttö ja kaksi isoa näyttöä. Perinteisiä kristillisiä symboleja Jehovan todistajat eivät käytä, tunnetuimpana esimerkkinä risti.

Jehovan todistajat on lopun ajan odotusta korostava liike. “Jehova” on heidän nimityksensä kristinuskon Jumalalle. Uskon kivijalka Kaskelan mukaan on Raamattu ja “terve järki”.

Kello lähenee puolta seitsemää ja sali alkaa täyttyä ihmisistä. Seison taka-alalla tarkkaillen väkimäärää. Pukujen ja kravattien vilistessä ohitseni, tajuan alipukeutuneeni lököfarkuissa ja harmaassa collegepaidassani.

Ihmiset katselevat minua kiinnostuneina. Varsinkin kaulassani roikkuva kamera herättää huomiota. Moni tulee esittäytymään ja pääsen kättelemään suurimman osan ohikulkijoista.

–  Tuntuu, että moni ei uskaltaisi edes tulla tänne. Nyt meitä varmaan jännittää enemmän, kun sinua, naurahtaa eräs minua lähestynyt herrasmies.

Osallistujille on ilmoitettu etukäteen läsnäolostani ja se on saanut ihmiset kuhisemaan.
Paikalle saapuu lapsiperheitä ja aviopareja, myös ystäväjoukkoja. Kaskelan mukaan suurin osa osallistujista on vakiokävijöitä, mutta yllättävän usein uusiakin kasvoja uskaltautuu mukaan, jos heitä vain tajuaa kysyä.

Kello on puoli seitsemän ja kokous alkaa laulun siivittämänä. Kaikki nousevat ylös. Tämän jälkeen rukoillaan ja vasta sitten istutaan alas. Kaskela näyttää minulle kännykästään näkymää sovelluksesta, jonka kautta pystyy seuraamaan tilaisuuden kulkua.

Kokous jatkuu kysymys-vastaus -osuudella, jonka aikana miespuoliset vetäjät lukevat Raamatun kohtia ja tiedustelevat seurakunnalta eri tulkintoja. “Veljet ja sisaret” viittaavat ja vastaavat vuorollaan. Vastauksia varten kuljetetaan pitkää mikrofonitankoa salin ympäri.

Tilan edessä olevat näytöt ovat tärkeä osa kokousta, sillä niistä nähdään ajankohtaista kuvastoa. Illan aikana näemme esimerkiksi näytellyn Raamatun tarinan, jonka suomenkielinen dubbaus herättää mielessäni hilpeyttä.

Jehovan todistajien kenttätyö on monelle suomalaiselle se osa, joka tiedetään. Kenttätyöhön kuuluu ihmisten lähestyminen, oli se sitten kaupungilla, tai ovelta ovelle kiertäen. Viime vuosina yleinen kiinnostus uskontoja ja henkisyyttä kohtaan on noussut ja Kaskelan mukaan se näkyy myös Jehovan todistajien toiminnassa, erityisesti nuorten ja ulkomaalaistaustaisten henkilöiden kohdalla.

–  Voisi kuvitella, että Suomessa tällainen olisi haastavaa ja ihmiset olisivat ikäviä tai välinpitämättömiä, mutta mun kokemus on se, että kun menee ja lähestyy ihmisiä, niin he ovat yllättävänkin vastaanottavaisia.

Kaskela itse kertoo syntyneensä perheeseen, joka kävi viikoittain kokouksissa, mutta teini-ikäisenä hän alkoi kapinoida uskoa vastaan. Aikuisuuden kynnyksellä hän kuitenkin itse kiinnostui Raamatusta syvemmällä tasolla ja on pysynyt toiminnassa mukana, vaikka suurin osa hänen perheestään ei ole enää aktiivisia seurakunnassa.

Moni saattaa olla Jehovan todistajia kohtaan ennakkoluuloinen. Esimerkiksi jos arjessa kuulee toisen olevan todistaja, odotetaan tämän heti alkavan saarnaamaan. Kaskela sanoo kuitenkin suurimman osan ihmisistä suhtautuvan hänen uskoonsa yhtä neutraalisti, kuin mihin tahansa muuhunkin uskontoon.

–  Kuitenkin ajattelen olevani ihan normaali tyyppi, hän naurahtaa.

Jos illan aikana käydyistä keskusteluista jotain tulee selväksi, niin se, kuinka erilaisista lähtökohdista moni seurakuntalainen saapuu. Todistajaperheeseen syntymisen lisäksi useampi kertoo kääntymiskokemuksistaan. Joillekin usko ja Raamattu ovat voineet antaa uusia näkökulmia elämään, jos nuorempana on ollut hukassa.

Kello tulee kahdeksan ja tilaisuus alkaa lähenemään loppua. Kokous päättyy, kuten alkoikin, eli laululla ja rukouksella. Tämän jälkeen ihmiset lähtevät hiljalleen pois jättäen jälkeensä tyhjän valtakunnansalin.

Narikalla saan jälleen osakseni yleisöryntäyksen, kun ihmiset tulevat tiedustelemaan tuntemuksiani kokouksesta.

–  Tulehan uudestaankin, sanoo eräs.