Kuollut ja kovettunut porsas makaa lautasella, jota värikkäät hanskat pitelevät Helsingin Narinkkatorilla.

Mahla Kettusen, 33, Instagramissa oleva kuva palaa muutaman vuoden takaiseen Oikeutta eläimille -järjestön tempaukseen. Järjestö oli julkaissut salaa kuvattua materiaalia sikatiloilta, mikä osoitti, että sikojen olot eivät vieläkään ole muuttuneet paremmiksi, Kettunen avaa.

– Siat ovat hyvin aktiivisia ja älykkäitä eläimiä. Olot, missä sikoja kasvatetaan, eivät kestä päivänvaloa. Eivätkä eläimet kyllä päivänvaloa näekään, hän lisää.

Kettusen kasvot saattavat olla osalle tutut somesta, sillä hän työskentelee Oikeutta eläimille -järjestössä Vegaanihaasteen parissa, joka ilmoittaa sivuilla ajavansa ympäristön ja eläinten asiaa.

Eläinten ystävä

Kettunen kertoo, että lapsuutensa hän vietti Hyvinkäällä, jossa hevostalleilla oli iso merkitys hänen eläinsuhteensa muodostumiseen. Eläimet, erityisesti kissat ja hevoset, ovat olleet aina hänelle sydämen asia. Ne tarjoavat läsnäoloa.

Lapsena hänen vanhempi hevostallikaverinsa oli vegaani ja kuului Oikeutta eläimille -järjestöön. Kipinä syttyi tallikaverista pieneen Mahla Kettuseen. Hän päätti, että ryhtyy heti vegaaniksi, kun muuttaa pois kotoa, ja tiesi, että Oikeutta eläimille -järjestö on hänen juttunsa.

Kettunen oli tuolloin vain 11-vuotias.

Hengähdystä aktivismin keskelle

Vuonna 2023 Kettunen oli auto-onnettomuudessa, jossa hänen molemmat kätensä murtuivat ja päähän tuli kova isku. Hän avaa, että onnettomuuden käsittely omassa mielessä on vielä kesken, mutta sen hän oppi, että itsestään on tärkeä pitää huolta.

– Eläinoikeustyössä on paljon työtä tehtävänä, mutta työ vaatii hyvinvoivia tekijöitä, hän sanoo.

Kettusen työ, aktivismi ja vapaa-aika kietoutuvat hänen elämänsä kaikkiin osa-alueisiin. Hän kuitenkin korostaa, että on tärkeä muistaa, että työ ei ole koko elämä. Teemoista täytyy saada välillä myös taukoa.

– Metsissä ja järvissä pystyy pysähtymään läsnäolevaan hetkeen, Kettunen summaa.

Utopiat ja dystopiat

Kettunen kuvaa olleensa lapsena vilkas ja utelias, äidin kuvailemana ”sosiaalinen sopuli”.

Uteliaisuus johdatti hänet ensin opiskelemaan uskontotieteitä, sitten ympäristötieteitä sekä ympäristönmuutosta ja globaalia kestävyyttä. Gradun hän kertoo tehneensä utopioista ja dystopioista ilmastoliikkeen työkaluina.

Hän kuvaa, kuinka aktivismi voi myös kyynistää, sillä muutos on hidasta.

– Kun tein gradun, ajattelin, että voin pohtia unelmayhteiskuntaa, joka on jossain tuolla, mutta pysähdyn sen äärelle, mitkä asiat tässä hetkessä ovat minun utopiaani. Miten voin elää omaa utopiaa nyt, Kettunen avaa.

Oman utopian eläminen tarkoittaa Kettuselle elämää Tilli-koiran kanssa. Tärkeää on myös yhteisöllisyys ystävien tai ihmisten kanssa, jotka haluavat muuttaa maailmaa paremmaksi, jotta eläimillä ja vähemmistöillä olisi oikeuksia.

Hän jatkaa, että samaan aikaan elämme myös dystopiaa, ja antaa esimerkiksi Donald Trumpin hallinnon. Se on Kettusen sanoin meneillään olevaa kärsimystä ja epätoivottua yhteiskuntaa.

Kettuselle utopian eläminen nyt on kuitenkin paras vastavoima. Toivoa luovat ihmisten teot ja halu kantaa oma kortensa kekoon.

– Toivoa on silti, hän lopettaa.