Tamperelaiselle Minna Suvannolle kirjoittaminen on intohimoharrastus, josta muodostui osa-aikatyö. Tällä hetkellä hän toimii äidinkielen opettajana, mutta on myös työskennellyt muun muassa teatterissa.

– Unelmoin siitä, että voisin elää tällä täysin, Suvanto kertoo.

Suomessa on kuitenkin hyvin vaikeaa pärjätä vain kirjoittamisella. Intohimo ja ideoiden suuri määrä saa Suvannon silti jatkamaan vaikealla alalla. Ensisijaisesti hän kirjoittaa itselleen ja on ilahtunut, jos muutkin nauttivat hänen teksteistään.

Käsityöt ja kirjoittaminen ovat Suvannolle intohimoharrastuksia, jotka ovat kulkeneet mukana läpi elämän. Välillä molempiin on tullut taukoja, mutta aina elämä on kuljettanut takaisin harrastusten pariin. Suvanto kertoo kokevansa kirjailijan ammatin käsityönä, jossa yhdistellään tarinan paloja toisiinsa, samoin kuin ommellessa.

Tarinaideat tulevat sykleissä

Suvanto on julkaissut kirjoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Hullu luokka -sarja sai alkunsa yläasteella ystävän kanssa, ja kirjat saivat suurta suosiota. Myöhemmin hän on tehnyt lasten satuja, ja teatterissa työskennellessään hän kirjoitti lapsille näytelmiä.

Viimeisimmät julkaisut Suvanto halusi omistaa keski-ikäisille naisille, jotka työpäivän jälkeen haluavat kääriytyä viltin alle kevyen hömppäkirjallisuuden ja suklaan kanssa.

– Olin päiväkodissa töissä ja totesin, että työkaverieni kaltaiset naiset eivät kaipaa mitään vaikeaa luettavaa. En itsekään halunnut lukea silloin mitään masentavaa, koska työ oli sen verran raskasta.

Suvanto toteaa, että hömppäkirjallisuutta tarvitaan yhtä lailla kuin muitakin kirjallisuuden lajeja. Etenkin vaikeina aikoina on mukavaa paeta välillä kevyempiin tunnelmiin kirjan parissa.

Haasteet voimavaroiksi

Suvanto kertoo avoimesti myös kirjoittamiseen liittyvistä ongelmista. Aikaa kirjoittamiselle ei aina löydy, mikä harmittaa. Hän on kuitenkin tottunut luomaan tarinoita päässään pitkällekin, joten tarinoita voi edistää käytännössä missä vain.

Suvanto kertoo myös ADHD:stään ja lukihäiriöstään.

– Välillä mietin, miksi juuri minun lukihäiriöisenä piti alkaa kirjailijaksi. Ajan saatossa olen kuitenkin kokenut nämä piirteet ennemmin voimavaroina kuin riippakivinä.

Vilkas mieli on todellakin hyödyksi kirjailijana. Tarinoiden luominen on helppoa, kun muistaa hyvin erilaisia yksityiskohtia ja pystyy keksimään täysin uusia maailmoja.

Tuulta päin!

Tällä hetkellä Suvannolla on työn alla lastenkirja ja aikuisille suunnattu kirja. Aikuisten kirjassa käsitellään tällä kertaa hieman raskaampia aiheita kuin edellisissä, ja kirjailija uskoo tekoprosessin kestävän sen takia kauemmin kuin normaalisti. Yleensä kirjan tekeminen on vienyt häneltä noin vuoden.

– Tarinat saavat nopeasti alkunsa ja henkilöhahmot alkavat viemään niitä eteenpäin. Välillä itsekin yllätyn hahmojen tempauksista ja tarinoiden käänteistä.

Tulevaisuudelta Suvanto toivoo mahdollisuutta kokonaisen näytelmän kirjoittamiseen. Myös Ovimies-lyhytelokuvan kaltaiset projektit kiinnostavat jatkossakin.

Nuoria taiteilijoita Suvanto kehottaa luottamaan kulttuurialojen tulevaisuuteen. Vaikka tilanne kulttuurialalla näyttää nyt pahalta, ei kannata menettää toivoa.

– Kaikkeen pystyy, mihin haluaa. Jos on palo johonkin, niin ei kannata miettiä, mitä rajoitteita on olemassa. Ei muuta kuin tuulta päin vaan!