Clarissa Rosin kolumni: Toimittaja tarkastaa faktat mutta se ei yksin riitä – lukijoiden luottamus journalismiin rakennettava uudelleen

Clarissa Rosi

Ei auta, vaikka tarkistan faktat, kysyn, kyseenalaistan, selvitän ja soitan puheluita. Haastattelen, lähden paikan päälle ja lähetän tietopyyntöjä. Hankin tietoa lukuisin eri keinoin – en vain siksi, että se on työni, vaan koska juuri tämä erottaa journalismin kaikesta muusta. Teen kaiken varmistaakseni, että kirjoittamani asiat ovat totta. Mitä jos lukija ei tiedonhankinnasta ja faktantarkistuksesta huolimatta usko siihen, mitä kirjoitan? Silloin journalismi menettää merkityksensä – ja samalla myös kykynsä palvella demokratiaa.

Uutismedian liiton teettämän tutkimuksen mukaan nuoret luottavat medioihin paljon vähemmän kuin vanhemmat mediankäyttäjät. Yksittäiseen mediaan luottaa korkeimmillaan nuorista vain reilu kolmannes.

Ratkaisuksi medialuottamuksen vahvistamiseen tarjotaan usein läpinäkyvyyttä: toimittajien tulisi avata työskentelyään, selittää jutuntekoprosessia ja kertoa, miten lähteet ja haastateltavat valitaan. Ajatus on, että jos paljastamme kulissien takaiset vaiheet, yleisö arvioi meitä reilummin.

Mutta pelkkä faktantarkistus ja prosessin avaaminen eivät riitä, vaan häviämme silti trendaaville kurkkusalaattiresepteille ja 75 Hard-haasteelle.

Eikä tästä voi syyttää nuoria.

Nopeutuva ja digitalisoituva maailma takaa, että uutiset vaihtuvat vauhdilla, ja tärkeältä tuntunut kriisi jää seuraavan somekohun jalkoihin. Syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on yhä vaikeampaa, kun kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Uutisten äärelle pysähtyminen vaatii yhä enemmän vaivaa ja kiinnostusta. Tutkimuksen mukaan nuoret kaipaavatkin journalismilta erityisesti omaan elämään liittyviä uutisia heille sopivassa muodossa ja heidän omilla alustoillaan.

Journalismi ei ole vain tiedon jakamista, vaan se on myös arvojen välittämistä, erilaisten äänten kuulemista ja keskustelun avaamista. Se luo merkityksiä ja auttaa meitä ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Etääntyneestä roolista luopuva journalismi voi paremmin sitouttaa yleisöään, sillä se kohtaa lukijat siellä, missä he ovat. Lisäksi vuorovaikutus synnyttää tilaa luottamukselle. Faktantarkistus ja tiedonhankinta ovat työmme peruskauraa, mutta se on tarjoiltava niin, että lukijat sen löytävät ja kokevat omakseen.

Loppujen lopuksi journalismi ei ole olemassa itseään varten, vaan lukijoilleen. Ja jos lukijat eivät luota meihin, on meillä vain yksi tehtävä: ansaita tuo luottamus uudelleen.