Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavien kahdentoista tunnin aikana tapahtuu.

45-vuotias Janne Rauma työskentelee kenttäpartiossa valvonta- ja hälytyssektorilla. Lisäksi hän kuuluu VATI-ryhmään, jossa erityiskoulutuksen saaneet poliisit hoitavat alueensa vaativimmat ja vaarallisimmat tehtävät. Vuoron aikana hälytystehtävät tulevat suoraan hätäkeskukselta, joten päivän kulku voi muuttua hetkessä.

Raumalle poliisin työ ei ollut itsestään selvä valinta. Hän harrasti judoa nuoresta asti ja suoritti lajissa mustan vyön. Armeijassa hän oli urheilukoulussa, ja uravalinta oli alkujaan isän ehdotus.

Poliisin työhön ei voi kuitenkaan täysin valmistautua koulun penkillä.

– Poliisikouluun hakiessa ei voi yhtään tietää, millaista tämä oikeasti on. Se aukeaa kokemuksen kautta, Rauma selittää.

Hän kertoo olevansa omimmillaan tilanteissa, joissa omaa ammattitaitoa pääsee haastamaan ja kehittämään.

– Tuntuu hassulta sanoa, mutta mitä vaarallisempi tilanne, niin sitä kiehtovampi se on, hän toteaa.

Työkaverit voimavarana

Työn vaarat on tiedostettava, mutta pelon ei saa antaa lamaannuttaa. Virkaiän myötä Raumalle on kehittynyt vahva ammattiminä, josta on apua työn hoitamisessa.

– Tervettä pelkoa saa olla, ja ilman sitä ihminen on uhkarohkea, Rauma sanoo ja lisää naurahtaen:

– Ja mitä tapahtuu uhkarohkealle ihmiselle: se kuolee.

Nykyään psyykkisesti kuormittavien tilanteiden jälkeen poliisissa järjestetään debriefing eli jälkipuinti. Rauman mukaan vaikeiden asioiden käsittely on kuitenkin vielä lapsenkengissä, vaikka viime vuosina kehitystä on tapahtunut. Mahdollisuuksia tukeen on, mutta avun piiriin ei aina osata hakeutua. Ystäville tai perheelle ei voi avautua työssä tapahtuneista tilanteista.

– Paras voimavara onkin, jos autossa kenttämiehellä on hyvä ystävä työparina. Sen avulla jaksaa ja palautuu tilanteista, Rauma kertoo.

Huumeongelmia ja jengiytymistä

Uransa aikana Rauma on ehtinyt näkemään ja kokemaan paljon. Hänen mukaansa huolestuttava kehityskulku on nähtävissä etenkin mielenterveysongelmissa. Itsetuhoisuuteen liittyvät tehtävät ovat moninkertaistuneet, ja niistä on muodostunut lähes päivittäinen osa työtä.

Poliisin arjessa näkyy myös huumeiden käytön lisääntyminen. Erityisesti alfa-PVP:n eli ”peukun” käyttö on yleistynyt, mikä on tehnyt käyttäjien käytöksestä entistä arvaamattomampaa ja pelokkaampaa.

– Siinä on selkeä ero aikaisempaan. Käyttäjät saattavat reagoida todella oudosti, esimerkiksi pelästyä kosketusta ja kuvitella ympärilleen kaikenlaista, Rauma selittää.

Toinen kasvava huolenaihe on nuorten jengiytyminen. Rauma huomauttaa, että sosiaalinen media on lisännyt rikollisen elämäntavan ihannointia nuorten keskuudessa.

– Nuoret ryhmäytyvät ja hakevat statusta kaveriporukassa tekemällä tyhmyyksiä, hän sanoo.

Vaikka Tampereella ei ole poliisin kriteerejä täyttäviä rikollisjengejä, ryhmäytyminen ja rikollisen toiminnan ihannointi ovat lisääntyneet.

– Jengitoimintaan ajautuvat ne, jotka eivät löydä paikkaansa yhteiskunnassa. Sen kautta haetaan ikään kuin perhe siihen ympärille, Rauma toteaa.

Kokemus poliisina vie politiikkaan

Pitkän uran tehnyt Rauma ei ole suunnittelemassa alanvaihtoa. Hän haluaa kuitenkin hyödyntää kokemustaan laajemmin ja on asettumassa ehdolle seuraavissa kunta- ja aluevaaleissa Perussuomalaisten ehdokkaana.

Poliisina hän kertoo nähneensä, mihin huonot resurssit yhteiskunnan eri osa-alueilla voivat johtaa. Esimerkiksi sosiaalityön tilanne heijastuu myös poliisin arkeen.

– Poliisina on helppo kiteyttää tärkeät asiat turvallisuus-sanaan. Sitä kautta haluaisin tuoda päätöksenteon pöytään niitä näkemyksiä ja kokemuksia, joita uran aikana on kertynyt.