Olen pelannut GeoGuessr-paikannuspeliä tuntikausia. En ole erityisen taitava, vaikka ajoittain teen oikeitakin havaintoja.

Hämmennyksen, ihailun ja epäuskon sekaisin tuntein olen toisinaan katsonut somevideoita, joissa mahdollisesti maailman parhaat GeoGuessrin pelaajat tunnistavat maita tai kaupunkeja jopa rakennusten seinätiilien muodon tai maaperän värin perusteella sekunneissa. Heistä voisi saada erinomaisia analyytikkoja toimituksiin journalistien tueksi.

Sillä sitäkin journalismi toisinaan on: pikkutarkkaa puurtamista, jossa tavoitteena on selvittää, onko toimitukseen haltuunsa saama kuva- tai videomateriaali todella kuvattu väitetyssä paikassa ja väitettynä aikana.

Kuvien paikannuksen ja ajankohdan määrittämisen apuna voi käyttää erilaisia avointen lähteiden tiedustelun OSINT-työkaluja, jotka ovat verkossa vapaasti saatavilla tai ostettavissa. Jo muutaman työkalun välttävä hallinta avaa nopeasti silmät sille, mitä kaikkea kuvista, videoista tai someprofiilin perusteella ihmisestä onkaan mahdollista selvittää. Sanonta siitä, kuinka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, saa uuden merkityksen, kun kuvaa oppii katsomaan analyytikon silmin.

Jotta varmentaminen on kestävällä pohjalla, täytyy opetella tarkistamisen periaatteet. Jos oppii yhdessä karttapalvelussa toiston kautta tekemään tietyn asian hyvin, mutta kyseinen palvelu jossain vaiheessa ei olekaan enää toiminnassa, ei samaa tarkistusta välttämättä osaa enää toistaa toisaalla.

Avoimen lähdekoodin työkalut ovat oiva apu toimittajan työkalupakkiin, mutta vain silloin, jos myös työnantaja pitää niiden opettelua tärkeänä. Toistaiseksi kuvien paikannuksen opettelu on lähinnä oman harrastuneisuuden varassa. Ei riitä, että toimituksessa on vain yksi toimittaja, joka hallitsee visuaalisen faktantarkistuksen menetelmiä, eikä ylityöllistetty moniosaaja-supertoimittaja edes ole tavoiteltavaa. Toimituksen paras geopaikantaja “tuhlaa” arvokasta osaamistaan perusuutisointiin, kun taas OSINT-työkaluihin harjaantumattomalta toimittajalta tuhraantuu yksinkertaisiinkin varmennuksiin tuhottomasti aikaa. Aikaa, jota ei oikeastaan ole.

Kuvien ja videoiden verifiointiin pätee sama periaate kuin valheellisen, väärennetyn tai vääristyneen tekstimuotoisen tiedon leviämiseen: misinformaatiota voi suoltaa kuka vain ja valtavan nopeasti, tarkistaminen kysyy ammattilaista ja se kestää kauan. Jos toimitus haluaa oikaista julkisuudessa liikkuvia vääriä tietoja tai varmistua siitä, että heidän julkaisemansa tieto on totta, täytyy hyväksyä, että kilpaan lähdetään aina väistämättä takamatkalta.