Ensimmäisessä media-alan kesätyöpaikassani maakuntalehdessä huijarisyndrooma oli läsnä vahvempana kuin koskaan. Jo ennen ensimmäistä työpäivääni mietin, kuinka minut voitiin palkata toimittajaksi, vaikka en ollut kouluttautunut tai kouluttautumassa journalistiksi. Epävarmuuteni vain kasvoi, kun huomasin, että kaksi neljästä kesätyökaveristani suoritti parhaillaan media-alan koulutusta.
Toimittajan ammatti on vapaa, mikä tarkoittaa, ettei toimittajana työskentely edellytä tutkintoa, toisin kuin laillistetuissa tai nimikesuojatuissa ammateissa, kuten lääkärin työssä. Toimittajan työn ytimessä onkin käytännön osaaminen, jota opitaan parhaiten tekemällä toimittajan työtä. Kuitenkin riippumatta koulutustaustasta toimittajan työssä välttämätöntä on journalismin perusperiaatteiden ja Journalistin ohjeiden tunteminen.
Itse aloitin journalistin työn opettelun koululehdestä ja maakuntalehden nuorisotoimituksesta. Käytännön kokemusta toimittajana työskentelemisestä minulla oli siis jonkin verran ennen ensimmäistä varsinaista työsuhdettani, ja lisäksi tunsin journalismin tärkeimmät periaatteet. Kuitenkaan tunnekokemusta ammatillisuudesta ei meinannut löytyä edes kesän loppuun mennessä. Tuolloin koin, että ammatillisuus muotoutuu journalistin koulutuksesta, josta saatuihin käytäntöihin ja oppeihin voi helpommin nojata tiukan paikan tullen.
Nykyisenä journalistiikan maisteriopiskelijana voin todeta, että opinnot tukevat erityisesti journalismin eettisten periaatteiden ymmärtämistä ja ovat myös ammatillista kokemustani. Kuitenkin vahvimman kokemuksen journalismin ammatillisuudesta olen saanut jatkamalla työskentelyä toimittajana eli tekemällä tiedonhankintaa juttuja ja niiden lukijoita varten. Niissä tilanteissa olen joutunut eniten peilaamaan journalismin arvoja suhteessa tekemääni työhön.
Journalismin ammatillisuuden keskeinen ydin on toimittajan tekemässä laadukkaassa tiedonhankinnassa. Jokaisessa työvaiheessa, niin tiedonhankinnassa kuin myös muissa työvaiheissa, toimittaja huomioi journalismille keskeiset arvot, kuten totuudenmukaisuuden ja ajankohtaisuuden.
Laadukkaan tiedonhankinnan tekeminen ei kuitenkaan ole aina itsestäänselvyys. Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa yli puolet kyselyyn vastanneista journalistiopiskelijoista listasi mediakentän suurimmiksi haasteiksi taloudelliset paineet, kuten resurssipulan, markkinasuuntautuneisuuden ja kiihtyneen työntahdin.
Jo vuosikymmenen sitten journalistiopiskelijat olivat huolissaan ammatin kiihtyvästä työtahdista. Tähän huoleen kietoutuu myös se, että kyselyyn vastanneista opiskelijoista lähes neljännes toivoi työllistyvänsä aikakauslehteen. Tulevaisuuden toimittajien mediamieltymysten arveltiin kertovan halusta panostaa työssään erityisesti tarinankerrontaan sekä journalismin perinteisiin arvoihin, kuten objektiivisuuteen.
Myös oma kokemukseni nykypäivän uutistyöstä on hyvin samankaltainen. Laadukasta tiedonhankintaa olisi tärkeää tehdä, mutta resurssit ovat tiukassa.
***
Eräs toimittajaopiskelija koki joutuneensa luopumaan journalistin etiikasta saadakseen lehteen lisää sisältöä. Opiskelijan mukaan ”journalistiset hyveet unohtuivat jatkuvassa uutiskiireessä”. Tarkemmin näitä hyveitä opiskelija ei erotellut, mutta kuvasi esimerkiksi tarkastamattoman jutun julkaisemista. Pahimmillaan tällainen laadukkaasta tiedonhankinnasta tinkiminen voi johtaa lukijoiden luottamuksen rakoilemiseen, joka kuitenkin lopulta oikeuttaa toimittajien käyttämän vallan.
Journalismia kritisoidaankin usein etenkin sen läpinäkymättömyydestä, kuten siitä mihin valinnat haastateltavista perustuvat. Esimerkiksi vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan lukijat kiinnittävät huomiota journalismin normeihin, kuten ajankohtaisuuteen ja neutraaliuteen, joiden laiminlyömiseen he suhtautuvat hyvin kriittisesti. Lukijat pyrkivät myös asettumaan toimittajien asemaan ymmärtääkseen ja selittääkseen toimittajien tekemiä valintoja sekä käytäntöjä.
Lukijoilta saatu kritiikki on aiheellista, sillä journalismin ja journalistien valta yhteiskunnassa on merkittävä. Suurin jännite toimittajien ja lukijoiden välillä liittyykin journalismiin ja vallan suhteisiin. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen perusteella median valta on lisääntynyt verrattuna vuoteen 2007. Käsitys median vallasta heijastelee kuitenkin paremminkin yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä kuin todellista vallan kasvua.
Vaikka journalismin ammatillisuus perustuu vahvoihin normeihin esimerkiksi riippumattomuudesta, neutraaliudesta ja ajankohtaisuudesta, on se hahmottaminen haastavampaa kuin ammatissa, jossa jokaiselle alalla työskentelevälle opetetaan käytännöntaidot tietynlaiseen lopputulokseen pääsemiseksi. Suomalaisten luottamus journalistista mediaa kohtaan on kuitenkin edelleen hyvällä tasolla, sillä noin 70 prosenttia aikuisväestöstä kokee luottavansa useimpiin uutisiin.
Laadukkaalla tiedonhankinnalla journalismi rakentaa luottamusta niin lukijoihin kuin journalismin parissa työskenteleviin. Laadukas tiedonhankinta on journalismin ydin, ja se erottaa journalismin esimerkiksi keksitystä tiedosta.
***
Journalistinen tiedonhankinta on kuitenkin muuttunut merkittävästi etenkin teknologian kehityksen myötä, jonka seurauksena muun muassa datajournalistisesta osaamisesta on tullut keskeistä toimituksissa. Tämän kehityksen avulla journalismilla on mahdollisuus hallita esimerkiksi isompia tietokokonaisuuksia, mutta samaan aikaan se myös vaatii toimittajilta laajempialaista osaamista.
Eräs maakuntalehden uutispäällikkö totesi kuitenkin taannoin opiskelijoille, että huolimatta journalismin valtavasta digiloikasta perinteiset tiedonhankintataidot tulevat edelleen olemaan journalismin ytimessä. Onhan toimittaja kuitenkin mukana kaikissa tiedonhankinnan vaiheissa, sekä tiedon keräämisessä että sen luotettavuuden arvioinnissa.
Vaikka nuo ison uutiskoneiston ytimessä olevan ammattilaisen sanat lämmittivät sydäntäni, koen monien muiden journalistiopiskelijoiden tavoin painetta tulevaisuuden journalismista, joka asettaa toimittajille aiempaa enemmän paineita esimerkiksi oman osaamisensa riittämisestä. Kasvavat vaatimukset saattavat äärimmillään johtaa tilanteeseen, jossa ammatillisuutta voidaan toteuttaa laadukkaasti vain tietyntyyppisessä journalismissa.
Omalla kohdallani kokemus journalismin ammatillisuudesta on kasvanut oppiessani erityisesti käytännön työelämässä tekemään monipuolista tiedonhankintaa eri lähteistä. Tekemällä tietopyyntöjä ja tavoittelemalla lähteitä puhelimitse toistuvasti olen päässyt toimittajan ammatillisuuden ytimeen, jossa minä toimittajana muodostan journalismin ydinarvoihin perustuvan kokonaisuuden.
Vaikka journalismin kehittyminen esimerkiksi tietoteknisessä osaamisessa on välttämätöntä, tulisi journalistisessa työssä panostaa siihen, että journalisteilla on aikaa tehdä laadukasta tiedonhankintaa, jossa yhdistyvät perinteiset tiedonhankintamenetelmät sekä eettinen pohdinta. Tällä tavoin jokainen journalismin parissa työskentelevä voisi esimerkiksi koulutustaustastaan riippumatta sekä kokea vahvaa ammatillisuuden tunnetta että vahvistaa sitä.
Essessä on käytetty seuraavia lähteitä:
Elina Kurki: ”Kokemusta kartuttaakseen ei välttämättä enää tarvitse olla töissä juuri kesällä” – Nuoret toimittajat kertovat, miksi eivät hae kesätöihin. Journalisti-lehden artikkeli vuodelta 2023.
Jenni Mäenpää: Tulevaisuuden toimittajat. Journalistiopiskelijoille suunnatun surveyn tuloksia Suomesta. Tutkimusraportti vuodelta 2015.
Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö. Journalismi ammattina.
Laura Ahva ym.: ”Onpas fiksuja lukijoita!”: Yleisön ja toimittajien kohtaaminen journalismikritiikin kolmella tasolla. Tutkimusartikkeli vuodelta 2011.
Mediajademokratia.fi. Journalismi on menetelmä luotettavan tiedon tuottamiseen.
Reuters-instituutin Digital News Report Suomen maaraportti: Uutismedia verkossa 2024. Raportti on vuodelta 2024.