On aurinkoinen syyskuinen sunnuntai-iltapäivä Hämeenpuistossa, jossa Kansainväliset suurmarkkinat ovat tarjonneet kävijöille kansainvälisiä makuja ja meininkiä torstaista lähtien. Puistossa kuulee musiikkia ja iloista puheensorinaa monella eri kielellä: ranskaksi, italiaksi, espanjaksi, englanniksi ja toki myös suomeksi.

Mukana on yrittäjiä yli 30 eri maasta ja lukuisista Suomen maakunnista erikoistuotteineen. Suurmarkkinoilla keskeisenä ideana on, että myynnissä on eri maiden ja maakuntien erikoistuotteita. Niiden valmistajat ja kasvattajat ovat itse myymässä ja esittelemässä tuotteitaan.

Värikkäiden myyntikojujen muodostama käytävä jatkuu silmänkantamattomiin.  Myynnissä on muun muassa belgialaisia vohveleita, kukkia, englantilaista teetä ja marseille-saippuaa. Markkinoiden teemana on tällä kertaa ”Bella Italia”, joka näkyy italialaisten ruokapaikkojen määrässä.

Väkijoukossa moni suunnittelee menevänsä pitsalle. Niin aikovat tehdä myös naapurit Pieta Kaarto ja Juulia Ahvonen Ylöjärveltä.

–  Tähän mennessä olemme ostaneet täältä vasta näitä baijerilaisia pretzeleitä ja tällaisia leivoksia, toteaa Kansainvälisille suurmarkkinoille ensimmäistä kertaa tullut Kaarto ja nostaa kassia kädessään.

Hän on asunut Baijerissa ja kertoo tietävänsä kyseisten prezeleiden olevan hyviä.

–  Sen takia nämä olivat sellaisia, että oli pakko ostaa.

Suurmarkkinoilla jo parina vuonna käynyt Ahvonen haluaa puolestaan zurroja lounaan lisäksi.

Kaksikko iloitsee markkinoiden runsaasta tuotevalikoimasta.

–  Onhan tämä ihan huikea, Kaarto toteaa.

Laaja valikoima pitää sisällään myös kasveja. Kukkakojun väriloisto vetää ihmisiä puoleensa. Sanni Turunen seisoo sen edustalla kainalossaan itsensä pituinen viherkasvi, jonka lajista hänellä ei ole tietoa.

Jennika Vikman liittyy Turusen seuraan. He ovat tulleet markkinoille syömään kreikkalaista ruokaa, mutta ovat päätyneet katselemaan kasveja. Nyt mysteerikasville pitäisi löytää vielä kaveri, sillä Turunen on päättänyt ostaa kaksi kasvia.

Fudge saa kävijät palaamaan

Toisin kuin Vikman ja Turunen, Mike ja Terhi Davides eivät ole vielä tehneet heräteostoksia. Kuten monena muunakin vuonna, he ovat tulleet markkinoille ostamaan nimenomaan englantilaista fudgea. Suomessa kolmekymmentä vuotta asunut Mike on kotoisin Lontoosta ja fudge maistuu hänestä kotoisalle.

He eivät ole suinkaan ainoat asiakkaat fudgekojulla, mikä ei ole ihme, sillä esillä on kymmenittäin eri värisiä ja makuisia vaihtoehtoja. Moni pysähtyy ohi kulkiessaan vähintään vilkaisemaan tarjontaa.

Fudgea parissa kymmenessä Suomen eri kaupungissa myynyt Maureen Klaver kertoo huomanneensa, että se, mitä fudge-makua ostetaan eniten, vaihtelee maan mukaan.

–  Salmiakki ja lakritsi ovat tietysti aina suosittuja suomalaisten keskuudessa, Kalver toteaa englanniksi.

Suomen lisäksi hän työskentelee eniten Alankomaissa, Tanskassa ja Saksassa.

–  Saksalaiset pitävät karamellista ja suklaasta sekä muista makeista mauista.

Tampereella Klaver on ollut myymässä yli kymmenen kertaa. Hänen mukaansa heillä on asiakkaita, jotka tulevat säännöllisesti joka vuosi.

–  On ihmisiä, jotka kertovat tulevansa markkinoille nimenomaan ostamaan fudgea.

Tyypillisempää on kuitenkin, että ihmiset tulevat markkinoille muuten vain ja pysähtyvät ostamaan fudgeja ne nähdessään.

Niin tekevät myös Eetu Kajanko ja Noora Saksa. Markkina-aluetta kierrellessä heidän mukaansa on fudgen lisäksi tarttunut neljä erimakuista metrilakua ja pretzeli pitsamausteella. Kajanko kertoo, että hän käveli markkina-alueen läpi jo torstaina, muttei silloin ostanut vielä mitään.

Éclair-leivokset olivat jonottamisen arvoisia

Leena Palmutie nauttii syyskuisesta auringosta ja juuri ostamastaan gelatosta. Hän on käynyt Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla monena vuonna.

–  On muistoja ihan niiltä ajoilta, kun tämä tuli tähän ensimmäisiä kertoja ja olin poikien kanssa patonkijonossa, joka oli melkein puolet Hämeenpuistosta. Vuosia, vuosia sitten.

Markkinoissa Palmutien mielestä parasta on tunnelma ja se, että tarjolla on tuotteita, joita ei saa joka päivä. Hän ostaa lähinnä syötävää eikä tavaraa.

–  Aika lailla tiedettiin, että mitä lähdetään hakemaan. Tuulihattuja, ja sitten on tietysti näitä vakiostoksia, mitä ostaa. Juusto ja jäätelö ainakin.

Timo Jokinen ostaa pussillisen pähkinöitä ranskalaiselta Theo Davidilta. Hän on seuraavaksi matkalla ostamaan pretzeleitä, jotka ovat hänelle jokakertainen perinne markkinoilla käydessä. Jokinen ei ole ainoa, joka on mieltynyt pretzeleihin, sillä niistä kuulee mainittavan keskusteluissa useaan otteeseen markkina-alueella. Myös italialainen pitsa, siirappivohvelit ja tuulihatut vaikuttavat olevan monen kävijän ruokalistalla.

–  Siinä oli ihan kauhea jono, Irene Keuro toteaa kävellessään leivoskojulta poispäin.

Hän ja Vanessa Keuro saivat kuitenkin vihdoin éclair-leivokset, joita he tulivat markkinoilta hakemaan. Niiden lisäksi he ovat ostaneet muikkuja.

Lapsille suunnattu tivoli ei sen sijaan kerää juurikaan jonoa, vaikka markkina-alueella on paljon lapsia. Siiri ja Veera kävivät vanhempiensa Laura ja Jukka Pihlaisen kanssa Suurmarkkinoilla myös toukokuussa. Tällä kertaa perhe on tullut markkinoille syömään lounasta ja ostanut kakkutikkareita.

Markkinoiden viimeisen iltapäivän kääntyessä illaksi kaiuttimista kuuluu yhä tiheämpään tahtiin tarjouksia ”kaksi yhden hinnalla” tai ”kolme kahden hinnalla”. Myyjät keskustelevat, missä järjestyksessä purkavat kojunsa ja kävijät suuntaavat kotiinsa kuka mukanaan mitäkin.

Pian toukokuusta asti Suomea kiertäneen kansainvälisen seurueen matka jatkuu Tampereelta Helsinkiin.