Suomen suosituin rap-artisti Cheek lopettaa uransa ensi vuonna. Viikonloppuna helsinkiläinen räppäri Juno ilmoitti tekevänsä samoin.

Molemmat artistit aloittelivat uraansa 2000-luvun alussa. Toinen heistä onnistui saavuttamaan niin paljon taiteellista vapautta, ettei halua jatkaa musiikin tekoa suosion aiheuttamien paineiden takia. Toinen taas haluaa lopettaa, koska kokee jääneensä täysin levy-yhtiön jalkoihin eikä ole päässyt toteuttamaan itseään artistina. Ei jää epäselväksi, kumpi artisteista on kumpi.

Junon lopettaminen avasi valtavan somekeskustelun suomalaisesta musiikkibisneksestä. Keskustelun aloitti rap-artisti Haamu väittämällä, että suomalainen musiikkibisnes on yksi korruptoituneimmista maailmassa. Facebook-päivityksessään hän vertaa bisnestä Pandoran lippaaseen: ”aina, kun sitä vähän avaa, sieltä ponnahtaa jotakin ikävää esiin.”

Mediakoneistojen pelinappulana

Myös valtavirran suositut artistit voivat tuntea epäoikeudenmukaisuutta musiikkiteollisuuden sopimuskiemuroiden takia. Mikael Gabriel nähtiin viime vuonna Nelosen Vain elämää -ohjelmassa, mutta nyt hän aikoo tuomaroida MTV3-kanavan The X Factor -laulukilpailussa.

Mikael Gabrielin kokemukset ovat identtisiä Junon kanssa. Räppäri kertoo joutuneensa keskelle kahden mediatalon sotaa, sillä tuomaripestin tultua julki Nelosen radiokanavat lakkasivat soittamasta hänen kappaleitaan. Facebook-päivityksessään hän avautuu, miten hänen taiteellista vapautta rajoitetaan, mikä on saanut hänet harkitsemaan pitkää taukoa urallaan.

Jyväskyläläinen rap-tuottaja Lauri Pihlman uskoo artistien epäoikeudenmukaisuuden tunteen johtuvan erilaisista tavoitteista levy-yhtiökoneistojen kanssa. Levy-yhtiö on osakeyhtiö, jonka tavoitteena on pullistaa omistajien lompakkoa. Tämä tavoite sopii harvoin yhteen underground-artistien päämäärien kanssa. Heille musiikissa on tärkeintä itseilmaisu ja kuulluksi tuleminen.

Menestystä ilman levytyssopimusta

Itsenäisille artisteille menestyminen voi olla vaikeaa. Heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia markkinoida musiikkiaan kuin levy-yhtiöartisteilla. Kuitenkin underground-piireissä tunnetun OG Ulla-Maijan kappale Makia nousi syksyllä Spotifyn kymmenen kuunnelluimman kappaleen joukkoon.

Kappale on väkivaltaisilla ja naisvihaan viittaavilla sanoituksillaan kaukana valtavirran hittikappaleista, vaikka seksismi on yleistä niin tunnettujen kuin tuntemattomien suomiräppääjien musiikissa, kuten Ylen selvityksessä käy ilmi.

Makian sanoitukset ylittivät esimerkiksi YleX:n mielestä hyvän maun rajat, ja kappale poistettiin kanavan soittolistalta kokonaan. OG Ulla-Maijalla ei ole levytyssopimusta, mutta kappale on edelleen Spotifyn Top 50 -listalla, ja sitä on kuunneltu yli kaksi miljoonaa kertaa. Menestymiseen ei aina vaadita isojen levy-yhtiöiden tai radiokanavien apua.

Taiteilijoista liukuhihnasolisteja

Lauri Pihlman kertoo Haamun kummastelleen sitä, miksi levy-yhtiöt muovaavat lahjakkaista taiteilijoista liukuhihnasolisteja. Pihlmankaan ei pidä musiikkiteollisuutta selänpesijöistä vapaana liiketoimintana.

Levy-yhtiöt tekevät loppujen lopuksi bisnestä. Itsenäiset artistit eivät pääse nauttimaan houkuttelevista eduista markkinoinnissa ja kuulijamäärissä, mutta heillä säilyy täydellinen taiteellinen vapaus. Jää artistin itsensä päätettäväksi, kumpi on hänelle tärkeämpää musiikin tekemisessä.