Prinssi Williamin Suomen-vierailu innoitti Daily Telegraph -lehden listaamaan maamme hienouksia. Mainittiin metsät, järvet, Joulupukki, sauna, tasa-arvo ja Helsingin tuomiokirkko. Kaikki oikein mainioita asioita, totta kai.

Yksi Suomen parhaista puolista on kuitenkin Britanniassa vielä hoksaamatta. Sitä ei ymmärrä edes suomalainen, ennen kuin reissaa mainittuun kuningaskuntaan – tai muuhun maailman kolkkaan, jossa asiat ovat vastaavalla tolalla.

Suomessa pienet arkielämän ratkaisut on toteutettu paljon paremmin. Enkä viittaa nyt helpommin putsattaviin lattiamateriaaleihin tai hanoihin, joista saa sekä kuumaa että kylmää vettä. Ne ovat useimmilla tiedossa, vaikka ainut kosketus englantilaisiin koteihin olisi ollut Pokka pitää -tv-sarja.

Kun asuin Brittein saarilla kolmisen kuukautta, kaipasin muun muassa järkevään suuntaan avautuvia ovia. Saarivaltiossa kun oli tavallista, että esimerkiksi julkisiin wc-tiloihin mentäessä ovia oli kaksi peräkkäin ja kumpikin aukeni samaan, muutaman neliön eteiseen. Ei oikein toiminut.

Busseissa ovet oli osattu laittaa väistymään fiksusti sivuun, kuten Suomessakin, mutta niiden määrässä oli vuorostaan kitsasteltu. Kulkuväyliä oli usein yksi ainokainen. Siitä sitten luovittiin joka pysäkillä sekä sisään että ulos.

Logistisia haasteita tuottivat myös ruokakauppojen kassat, joilla asiointi oli sykettä nostattava tapahtuma. Ostoksille oltiin hinnan lukemisen jälkeen varattu vain pieni, muodollinen taso, joka täyttyi leipäpussista ja (muoviin pakatusta) banaanitertusta. Kauppakassi piti siis täyttää hyvin vikkelään, jos ei mielinyt seisottaa koko kassalinjastoa.

Myös tiskauskäytännöt aiheuttivat kummastusta. Kaikki tietävät, että maailmalla ei harrasteta astiankuivauskaappeja, mutta sama tuntuu pätevän tiskiharjoihin. Jaoin soluasuntoni keittiön britin, ranskalaisen ja pakistanilaisen kanssa, ja kukin heistä puhdisti astiansa sienellä. Minulta tiedusteltiin, eikö kumma harjani muka naarmuta laseja piloille. Itse arvuuttelin, kuinka mittava bakteerikanta sienessä mahtaa pesiä.

Saksien tai mukinkahvojen ergonomiaakin oppii arvostamaan aivan uudella tavalla, kun sitä ei yhtäkkiä olekaan.

Tässä siis ehdotus Suomi-kuvan täydennykseksi: olemme maa, jossa asiat suunnitellaan fiksusti. Tämä ei ainoastaan lisää käyttömukavuutta, vaan pelastaa jopa ihmishenkiä. Ovien nykyinen aukeamissuunta on nimittäin peruja kirkkopaloista, joissa ihmiset jäivät loukkuun, jos ovi avautui sisäänpäin. Näennäisesti pienetkin seikat ovat siis syitä siihen, miksi kotimaamme on yksi maailman parhaista.