Tämä todellisuus ei ole ainoa todellisuus. Tämä on parhaassa iässään olevan valkoisen nuoren korkeakoulutetun naisen todellisuus. Tässä todellisuudessa keski-ikäiset suomalaiset miehet syövät liikaa punaista lihaa ja nilkoista lyhyet housut ovat muotia. Tässä todellisuudessa laatujournalismi maksaa liikaa ja ärsyttäviä klikkiotsikoita on joskus pakko klikata.

Ihmiskunta on sokea oman aikansa ilmiöille. Vielä emme tiedä, miten älypuhelimet vaikuttavat lastemme terveyteen tai aiheuttaako Ensitreffit alttarilla -sarja järjestettyjen avioliittojen buumin. Tässä hetkessä jumissa oleminen on sekä pelottavaa että vapauttavaa. Homman jujuhan on juuri siinä, että kaikki saattaa muuttua sekunnissa.

Journalismi on yksi aikaamme tarkimmin seuraavista tahoista, ja journalismin nykytilasta voidaan vetää johtopäätöksiä koko yhteiskunnan tilasta. Käsitys journalismin luonteesta ja tehtävistä on kansan ja journalistien itsensä keskuudessa vaihdellut paljon vuosikymmenten mittaan. Ala onkin käynyt läpi monta ryhtiliikettä, sillä journalismilla on vastuu kiinnittää huomio yhteiskunnan epäkohtien lisäksi myös omiin epäkohtiinsa.

Avioliittobuumeihin tai keski-ikäisten lihansyöntiin ei meistä kukaan voi yksin vaikuttaa, mutta optimismista kannattaa pitää kiinni. Journalismin on voitava olla yhteiskunnan luottamuksen arvoinen, joten täysin sokeaksi se ei voi omille ilmiöilleen tulla. Klikkiotsikot eivät ole tulleet jäädäkseen, eikä tämän hetken sokeudessa auta muu kuin usko tulevaan, tai ainakin tuleviin ryhtiliikkeisiin.