Jos Yhdysvaltain presidentti ei ota ilmastonmuutosta todesta, tarvitseeko meidän muidenkaan ottaa? Valtion eroaminen Pariisin ilmastosopimuksesta oli suoranainen rysähdys totuuden jälkeiseen aikaan. Yleisen asenneilmapiirin muutos henkilöityy presidentti Donald Trumpiin. Hän on vapahtanut meidät maailman raskaimpaan ympäristökatastrofiin uskomisen taakasta. Ilmastonmuutos onkin mielipidekysymys.

Toimittaja Alma Onali on asiasta eri mieltä. Hän linjasi viime viikon Journalismin iltapäivässä ykskantaan, ettei ilmastonmuutoskriitikoita tarvitse enää kuunnella. Onali on yksi ilmastonmuutosta käsittelevän Hyvän sään aikana -kirjan kirjoittajista. Hänen mukaansa ilmaston muuttuminen on jo niin selkeästi todistettu asia, ettei sen olemassaoloa tarvitse enää journalismissa kyseenalaistaa.

Onalin kannanotto on rohkea ja tarpeellinen. Journalisteilla on suuri vastuu siitä, millaisen aseman erilaiset maailmankuvat saavat julkisuudessa. Ehkä juuri siksi toimittajat päätyvät usein hämmentämään puolueettomuuden nimissä faktoja ja mielipiteitä samaan soppaan. Asiantuntija-aseman antaminen mille tahansa näkemykselle ei kuitenkaan ole vastuullista journalismia. Pahimmillaan se on itsekkyyden ja vihamielisyyden normalisointia.

Kyseenalaistaminen on aina muodissa. Meidän on silti pystyttävä luottamaan yhdessä edes johonkin. Muuten jämähdämme maailman ongelmien ratkaisemisen sijaan ihmettelemään, kuka tässä viilaa linssiin ja ketä.