Eräs turkulainen kyseli viime viikolla Facebookissa, voisiko joku rahdata hampurilaisia Tampereelta Turkuun kylmälaukussa. Sipsikaljavegaanit täyttivät uutisvirtani vegehampurilaisten kuvilla.
Tamperelaiset vegaanit olivat saaneet ilouutisia. McDonalds lanseerasi ensimmäisen vegaaniburgerinsa kokeiluun ketjun tamperelaisissa ravintoloissa.
Paikallinen vegaani voi ainakin lokakuun ajan hakea yömättönsä Mäkkäristä, ja pikaruokaketju käärii voitot. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
On hienoa, että suurketjut elävät ajassa. On kuitenkin ristiriitaista, että McDonalds lähtee hampurilaisella mukaan eettisyydestä ja ekologisuudesta kumpuavaan vegebuumiin. Ketju ei juuri muuten vaikuta kiinnostuneelta ympäristöstä tai eläinten hyvinvoinnista.
Suurketjuja kiinnostavat eettiset ja ekologiset kysymykset vain taloudellisista syistä. Ne eivät vaivaudu kiinnittämään huomiota ongelmiin, joiden ratkaiseminen olisi niiden liiketoiminnalle haitallista.
Vegehampurilainen vaikuttaa yritykseltä viherpestä yrityskuvaa. Viherpesulla tarkoitetaan pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle. Viherpesun avulla yritetään vaikuttaa ekologiselta muuttamatta toimintatapoja oikeasti.
Pikaruokaketju ei ole ainoa, joka ratsastaa ideologioilla. Halpamuotiketjuja on kritisoitu viime aikoina feminististen iskulauseiden painattamisesta t-paitoihin. Ketjut tekevät voittoa tasa-arvoa ajavalla ideologialla samalla, kun ne teettävät työtä naisilla ja lapsilla epäinhimillisissä olosuhteissa. Ketjut myös toistavat mainonnassaan yksipuolista naiskuvaa, mikä on ristiriidassa paitojen voimaannuttavien printtien kanssa.
Feminismistä ja veganismista tulee helposti lähestyttäviä hampurilaisten ja t-paitojen avulla. Samalla ne kuitenkin laimenevat tyhjiksi sanoiksi ja teoiksi, joilla ei lopulta ole merkitystä ideologioiden alkuperäisten tavoitteiden kannalta.
Lopulta vastuu on kuluttajilla. He päättävät, jättävätkö he hampurilaisen syömättä tai paidan ostamatta.