Keskellä huonetta seisoo sairaalasänky, seinällä on cd-levyistä tehty haarniska ja katosta roikkuu diskopallo imuriletkun vieressä. Kyseessä on 80-luvulla suljetun kulkutautiparantolan pesutupa, jota taiteilija Mika Pettissalo on kutsunut kodikseen jo noin kymmenen vuoden ajan.
– Minulla kävi hyvä tuuri, kun vuosia sitten satuin kävelemään koiran kanssa paikan ohi ja päädyin tähän asumaan, hän sanoo ja naurahtaa.
Pettissalo on asunut parantolan läheisyydessä vuodesta 2003, jolloin hän aloitti kuvataiteen opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa. Pesutupaa vastapäinen sairaalarakennus on rapistunut tyhjillään jo vuosia, mutta muutoin alue on Pettissalon huolella vaalima. Hän on huolehtinut pihan ja julkisivun siisteydestä alusta asti vapaaehtoisesti. Viereisen musiikkiopiston lisärakennuksen asiakkaat ovat tulleet talonmiehen hommissa tutuksi.
Aikamatkustamo-kodin kyljessä sijaitsevassa pienessä hallissa järjestetään joka sunnuntai kierrätystaiteeseen keskittyneen Refly-hankkeen luotsaamaa kierrätysmuotoilua. Kuka tahansa voi tulla paikalle vanhan tavaran kanssa ja luoda siitä jotain uutta ja omaperäistä. Työpajassa on viimeisen kolmen viikon aikana valmistunut romusta ainakin fantasiapäähine ja kahvimukinpidike. Samassa hallissa Pettissalo on valmistanut lavasteita lyhytelokuvia ja teatteria varten.
Koti kuin taidenäyttely
Parantolan pesutuvasta muotoutui ajan kanssa Pyynikin aikamatkat: Pettissalon yhdistetty koti ja filmistudio, joka muistuttaa tieteiselokuvan aikamatkustamoa. Kodissa ei ole oikeastaan mitään uutta tai valmiiksi ostettua. Jopa uuni ja mikro ovat Pettissalon itse tekemiä.
Roska- ja jätelavat ovat aarrekeitaita, joista löytyvät materiaalit niin taiteeseen kuin kodin sisustamiseen. Viime aikoina Pettissalo on kuitenkin pidättäytynyt niiden tonkimisesta. Tavara on alkanut löytää tiensä hänen luokseen joka tapauksessa.
– Ovelle ilmestyi naapurin tuomana iMac-tietokoneen kuori, josta ajattelin tehdä valotaulun. Sairaalasänky tuli tänne tutun lääkäriopiskelijan avulla, Pettissalo luettelee katsellessaan ympärilleen asunnossaan.
Pettissalo kuvailee kotiaan kaiken vuosien aikana käsitellyn taiteen ja romun retrospektiiviksi, sekalaiseksi kokoelmaksi. Jokaisella tavaralla on oma tarinansa ja tarkoituksensa, mutta kaiken voi myös käyttää aina uudestaan. Esimerkiksi sivupöydän lasi on pian saamassa uuden elämän lavasteena käytettävän jääkiekkokaukalon osana.
Taiteileva talonmies
Ulkona on todella liukasta, joten Pettissalo päättää alkaa hiekoittaa tontin kävelyreittejä. Hänellä ei ole paikkaan vuokrasopimusta, vaan asuminen perustuu suulliseen sopimukseen ja hyvään käytökseen. On epävarmaa, kuinka pitkään hän saa siellä vielä majailla. Lähtö voi tulla kuukauden tai vuosien päästä. Pettissalo viskaa lapiolla hiekkaa musiikkileikkikoulun asiakkaiden lastenvaunuille tekemänsä parkkipaikan eteen.
– Enpä tiedä osaisiko sitä kerrostalossa enää asuakaan, Pettissalo tuumaa.
Taiteellisten projektien lisäksi Pettissalo on ollut musiikkiopiston siivoojana viimeiset kaksi vuotta. Se on hänen pisin vakituinen työsuhteensa tähän asti. ”Taiteellinen talkkarointi” on itse kehitetty termi kuvaamaan sitä, mitä hän päivittäin tekee.
Rakennusten lomaan pystyttämiensä installaatioiden ja patsaiden lisäksi Pettissalo on muun muassa korjannut pesularakennuksen katon omalla taiteellisella otteellaan. Kun vettä alkoi valua sisään eikä kaupungilta herunut huopaa kunnostusta varten, Pettissalo korjasi katon kaikella mitä hän löysi. Nopealla vilkaisulla katto muistuttaa erehdyttävästi tilkkutäkkiä tai mosaiikkia.
Maalaistunnelmaa kaupungin keskustaan
Pettissalon miesluolaksi kutsuman verstaan ikkunalaudalla palavan kynttilän liekki väreilee. Taustalla soi latinovaikutteinen kitaramusiikki. Työkalut ovat yksi harvoista Pettissalon ostamista tavaroista. Verstaassa on niin monta pyörää ja niiden osaa, ettei niitä kannata edes yrittää laskea.
– Opiskeluaikana sai olla niin paljon tietokoneiden kanssa tekemisissä, että polkupyörän purkaminen ja kokoaminen uudestaan tuntui mukavalta käytännön puuhalta, Pettissalo toteaa katonrajasta, jossa hän vaihtaa lamppua.
Pettissalo on pitänyt taidetyöpajoja erityisesti lapsille. Tontilla on muun muassa rakennettu puumajoja ja eväsretkeilty pop up -puistossa. Aikamatkaamon ruokailutilan valkoinen väliseinä on koristeltu koululaisvieraiden piirrustuksilla aikakoneesta.
Hänen haaveenaan on tehdä joskus alueesta lapsenmielinen kortteli, maalaismainen puistoalue keskellä kaupunkia. Pihassa voisi olla majojen lisäksi vaikkapa pari kanaa ja lampaita. Pettissalo on pohtinut jopa yhteisöllisen saunan mahdollisuutta. ”Kärysaunassa” kylähenki tiivistyisi ja ihmisten väliset hierarkiat häviäisivät.