Avustaja lähti luokasta itkien.

Ala-asteella luokkamme kiusasi ylipainoista koulunkäyntiavustajaa. Avustaja oli ostanut meille suklaakeksejä viimeisen työpäivänsä kunniaksi. Osa luokkalaisistamme väitti, että keksit olivat myrkytettyjä, eikä kukaan syönyt niitä.

Yliopisto tunnetaan sivistyksen kehtona, mutta yllättäen tai ei, myös täällä tapahtuu kiusaamista. Epävarmuus kun ei jää peruskouluun. Yliopistossa opettajiin kohdistettu kritisointi koskee usein opettajan opetustapaa tai kurssien sisältöjä. Välillä myös opettajien ulkonäköä tai persoonaa rusikoidaan verbaalisesti. Kilpailuhenkisessä ympäristössä omaa statusta pyritään edelleen nostamaan alentamalla muita.

Tampereen yliopiston kehittämispäällikön Päivi Salojärven mukaan opettajien kiusaamisessa on havaittavissa uusi ilmiö. Opiskelijat edustavat uutta sukupolvea, jolla on usein paremmat kansainväliset valmiudet ja tietotekniset taidot kuin monella opettajalla. Opiskelija voi kokea tietävänsä opetettavista asioista opettajaa enemmän, eikä opettaja enää tunne tulevansa asiantuntijana arvostetuksi. Akateemisen yleisön odotuksia voi olla vaikea tyydyttää.

Oman lisänsä yliopistossa tapahtuvaan kiusaamiseen ovat tuoneet jo surullisen kuuluisat sosiaalinen media ja anonyymit viestipalvelut. Yhdellä napin painalluksella koko yliopisto saa tietää, että professori sekoitti Aristoteleen ja Platonin keskenään tai käytti luennolla Bermuda-shortseja. Joskus kommentointi on viatonta ja lämminhenkistä, joskus pelkästään pahansuopaa ja asiatonta.

Salojärvi muistuttaa, että yliopistossa opiskelijat ovat aikuisia ja yhtä lailla vastuussa organisaation työilmapiiristä. Ala-arvoista opetusta ei kenenkään tarvitse niellä purematta, mutta palautetta olisi hyvä oppia antamaan muuten kuin anonyymisti Jodelissa tai tupakkapaikalla juoruamalla. Yliopisto kun on sekä opettajan että opiskelijan työpaikka.

Minkälaista kiusaamista ja epäasiallista kohtelua Tampereen yliopiston henkilökunta on kokenut? Lue tutkiva uutinen tästä.