Eelis Hirvelän analyysi: Nuorten ongelmat eivät katoa, vaikka he poistuvat lastensuojelun tilastoista

Suomeen on kasvamassa ryhmä nuoria, jotka ovat olleet sijoitettuna juuri ennen täysi-ikäisyyttään, eivätkä halua apua sen jälkeen, kun saavat päättää, ottavatko sitä vastaan. Lastensuojelusta ja monista sen toimenpiteiden vaikutuksista on edelleenkin löydettävissä todella vähän tutkimustietoa. Etsimme vastauksia ongelmiin turhaan vain lastensuojelun alueelta. Meidän pitäisi etsiä niitä myös muilta elämän osa alueilta.

Kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot tuntuvat pyörivän lastensuojelun Bermudan kolmion ympärillä. Tämä kolmio tuntuu imaisevan sisäänsä seuraukset ja syyt lastensuojelujärjestelmän asiakkaiden ongelmista, eikä päästä niitä kenenkään näkyville.

Ensimmäinen kolmiomme sakaroista ovat kiireelliset sijoitukset. Ne ovat THL:n vuoden 2018 lastensuojelua koskevan tilastoraportin mukaan nousseet lähes seitsemän prosenttia. Kiireellinen sijoitus on akuutti ja väliaikainen toimenpide, jonka sosiaalityöntekijä voi tehdä lapsen ollessa välittömässä vaarassa tai muutoin sijoituksen tarpeessa.

Kolmion sakaroista toinen on 16 –17-vuotiaiden suuri määrä sijoitetuista. Nämä nuoret ovat lähellä jo poistua lastensuojelujärjestelmän piiristä. He ovat myös suurin ikäryhmä lastensuojelun avohuollon asiakkaista, vaikka avohuollon asiakasmäärät ovat muuten laskussa. Tutkijatohtori Rosi Enroosin mukaan lastensuojelun avohuolto voi yksinkertaisimmillaan olla perheen auttamista arkisissa askareissa.

Kolmantena, kolmion muut päädyt yhdistävänä sakarana on lastensuojelun jälkihuollon asiakasmäärien lasku. Asiakasmäärät jälkihuollossa laskivat poikkeuksellisesti vuonna 2018 lähes kymmenen prosenttia. Lasku voi kuulostaa positiiviselta, mutta todellisuudessa nämä apua tarvitsevat nuoret eivät ole kadonneet minnekään. Jälkihuollon tarkoituksena on auttaa esimerkiksi pitkään sijoitettuna olleen nuoren itsenäisen elämän käyntiin saamista. Jälkihuollon asiakkaista valtaosa on täysi-ikäisiä. Aikaisemmin jälkihuollon asiakasmäärät ovatkin olleet nousussa.

Tilastoissa näemme laskuja ja nousuja, joihin ei löydy helppoa vastausta vain tuijottelemalla niitä ja toteamalla niiden poikkeavuuksia. Nousut ja laskut osoittavat silti samaan suuntaan. Nuoriso tarvitsee yhä enemmän lastensuojelun palveluita. Syitä tälle ei voi kuitenkaan löytää lastensuojelun sisältä, sillä sen on tarkoitus toimia lääkkeenä näihin syihin.

Yhä useampi täysi-ikäisyyttä lähestyvä nuori on lastensuojelun asiakkaana tavalla tai toisella, yhä useammin lastensuojelussa päädytään kiireelliseen sijoitukseen, yhä useammin syystä tai toisesta täysi-ikäinen nuori ei halua jälkihuollon piirin tai ei saa sitä. Kun nuoret katoavat lastensuojelun tilastoista, heidän ongelmansa siirtyvät muihin tilastoihin. On hölmöä kuvitella ongelmien parantuvan, vain koska tilastot eivät kata nuorten elämää lastensuojelun piirissä olemisen jälkeen.

Enroos näkee välittömäksi syyksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten lastensuojeluasiakkuuksille päihteiden sekä huumeiden käytön, väkivaltaisuuden ja muut rikokset. Näihin ongelmakohtiin puuttumiseen on pystyttävä nykyistä paremmin niin vanhempien, lastensuojelun ennaltaehkäisevien toimien, koululaitoksen kuin yhteiskunnankin.

Lastensuojelujärjestelmämme tarkoitus ei ole pilata lasten ja nuorten elämää. Sen tarkoituksena on auttaa, kun jotain on mennyt pieleen ennen lastensuojelun mukaan tulemista. Esimerkiksi kiireellisen sijoituksen jälkeen on selvitettävä sijoitetun nuoren tilannetta tarkemmin. Tämä voi johtaa huostaanottoprosessin valmisteluun. Huostaanottoja puretaan harvoin Suomessa, mutta suurin osa niistä on toisaalta suostumukseen perustuvia.

Sijoituksia ei pitäisikään ajatella epäonnistumisena tai vankeustuomiona, sillä ne ovat myös hyvä asia lapsen tai nuoren kannalta. Tämä tärkein näkökulma, lapsen tai nuoren hyvinvoinnin näkökulma, jää usein mediassa esimerkiksi kovaäänisten vanhempien mielipiteiden alle.

Voimme vielä muuttaa kolmiota kohti seilaavien laivojen kurssia. Lastensuojelun todelliset hyödyt ja haitat tulevat esiin kunnolla vasta, kun ne eivät enää näy tilastoissa. On mahdotonta sanoa sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta, jos jäämme tarkastelemaan vain lastensuojelua, emmekä ota osaksi elämän muita osa-alueita ja vaiheita, jotka järjestelmän läpikäynyt ihminen kokee elämänsä aikana.

 

Jutussa on hyödynnetty mm. THL:n vuoden 2018 Lastensuojelun tilastoraporttia ja Rosi Enroosin, Tarja Heinon ja Tarja Pösön toimittamaa kirjaa Huostaanotto: lastensuojelun vaativin tehtävä.