Yhteiskuntatieteiden tutkijatohtori Marjo Kolehmainen muistuttaa, että sitoutuminen tarkoittaa eri asioita erilaisille ihmisille. Kaikilla on oma tapansa elää parisuhteessa, eikä sitoutuminen ole koskaan identtistä.

Vaikka avioliittojen määrä vähenee, vakituisen kumppanin kaipuu säilyy – ”Parisuhdetta pidetään lupauksena onnellisesta elämästä”

Parisuhteet moninaistuvat ja nuoret sitoutuvat entistä myöhemmällä iällä. Silti suomalaisessa yhteiskunnassa parisuhdetta arvostetaan ja suurin osa ihmisistä tavoittelee elämänmittaista kumppanuutta.

Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan vuonna 2018 solmittiin 2743 avioliittoa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Yhteiskuntatieteiden tutkijatohtori Marjo Kolehmainen Tampereen yliopistosta sanoo, ettei avioituneiden parien määrän lasku kerro suoranaisesti haluttomuudesta sitoutua.

– Suomalainen yhteiskunta ei rakennu sen olettamuksen varaan, että parisuhteen edetessä mennään naimisiin. Sitoutunut pari voi asua avoliitossa tai toisistaan erillään. Avioliiton asema instituutiona on muuttunut ja naimattomiin pareihin suhtaudutaan entistä suopeammin.

Kolehmaisen mukaan kumppanivaihtoehtojen kartoittaminen ennen lopullista sitoutumispäätöstä on nyky-yhteiskunnassa hyväksyttävää. Ajatuksesta, jonka mukaan sitoutuminen on itseisarvo, tulisi kuitenkin pyrkiä eroon.

– Usein parisuhde nähdään sitä merkittävämpänä, mitä pitkäkestoisempi se on. Lyhytkin suhde voi olla hyvä ja tyydyttävä.