Helsingin Sanomat uutisoi elokuussa tapauksesta, jossa rivon vitsin twiitanneelle Jyskin työntekijälle vaadittiin Twitterissä potkuja. Tapaus on esimerkki niin sanotusta cancel-kulttuurista.

– Kyse on julkisuuden kontekstissa siitä, että jostakin asiasta tuohtuneet yleisöt haluavat kieltää jonkin asian julkisuudesta kokonaan, määrittelee viestinnän ja teknologian tutkijatohtori Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Jyskin tapauksessa yritys onnistui vastaamaan vaatimuksiin ilmoittamalla käsittelevänsä tapauksen yrityksen sisäisesti, eikä potkuja annettu.

Cancel-kulttuuri on tuontitavaraa Amerikasta

Ilmiön juuret ovat Yhdysvalloissa, missä on jo pitkään keskusteltu, millaisista asioista yliopistoissa voidaan puhua ja millaiset henkilöt voivat päästä puhumaan. Laaksonen sanookin, ettei kytke cancel-kulttuuria erityisesti vain sosiaalisen median ilmiöksi, vaan sitä esiintyy monenlaisissa konteksteissa.

– Klassisissa kuluttajanboikoteissa on periaatteessa kyse samasta toimintatavasta.

Samankaltaiset keskustelut ovat rantautuneet myös Suomeen. Esimerkkinä Laaksonen mainitsee tapauksen, jossa perussuomalaisten Matias Turkkilan vierailu luennoitsijana Turun yliopistossa herätti laajalti kritiikkiä.

– Cancel-kulttuurissa on monia piirteitä, jotka sopivat paremmin amerikkalaiseen kulttuuriin. Siellä tietyt moraaliset arvot ja rajanvedot ovat paljon selkeämpiä kuin meillä pohjoismaalaisessa kulttuurissa, Laaksonen toteaa.

– Tietty ehdottomuus on ollut täällä paljon pinnalla, ja varmaankin sen takia monet näkevät cancel-kulttuurin sananvapauden vastaisena.

Somekeskustelut unohtavat hyvät pyrkimykset

Taustalla cancel-kulttuurissa on Laaksosen mukaan pyrkimys siistiä julkisuutta ja sosiaalista mediaa. Pohjalla voi olla ajatus suvaitsevaisuuden vaalimisesta.

– Cancel-kulttuurilla on hyvänä pyrkimyksenä saavuttaa parempi keskustelukulttuuri, jossa kukaan ei joutuisi kohtaamaan omaa ihmisryhmäänsä koskevaa halventavaa puhetta, Laaksonen toteaa.

Jokainen meistä voisi kokea vastuuta siitä, pystyisikö sanomaan tämän asian toiselle päin näköä.

Tutkijatohtori Salla-Maaria Laaksonen

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että sosiaalisen median keskusteluissa sekoitetaan helposti, kritisoidaanko puhetapaa, puhujaa vai aihetta.

– Halutaanko suitsia tietynlaisia puhetapoja ja opettaa ihmisiä keskustelemaan paremmin, vai kieltää kokonaan tietynlaiset äänet julkisuudesta?

Keskustelun käydessä kiivaana on helppo mennä henkilöön ja unohtaa itse asia. Laaksonen toivoisi, että verkossa voitaisiin olla ihmisinä.

– Jokainen meistä voisi kokea vastuuta siitä, pystyisikö sanomaan tämän asian toiselle ihmiselle päin näköä.

Mitä mieltä tamperelaiset ovat cancel-kulttuurista? Lue gallup tästä!