Vuoden päästä syksyllä raitiovaunu liikkuu Tampereella, mutta ratikkahanke ei ole kaikkien mieleen.
– Siinä on eroa, että kuluttaako työmatkaan tunnin vai vartin, sanoo Kangasalalla asuva Susanna Saarinen.
Saariselle autoilu merkitsee vapautta ja omien aikataulujen joustoa. Autolla pääsee helposti myös koiran kanssa paikkoihin, joihin ei julkinen liikenne vie.
Saariselle autoilu onkin osa hänen identiteettiään. Ensimmäisen autonsa hän osti vuonna 1999 ja silloin pieni punainen Opel Corsa oli helpotus työmatkoihin, kun ei ollut enää riippuvainen bussien aikatauluista. Nyt reilu kaksikymmentä vuotta myöhemmin työmatkat taittuvat yhä autolla.
– Autoilun hintaa nostetaan koko ajan ja se ärsyttää, koska se on monelle ainoa vaihtoehto.
Kasvavista kustannuksista huolimatta hän ei aio siirtyä julkiseen liikenteeseen. Tuleva raitiovaunukin heikentää Saarisen yhteyksiä työpaikalleen Tampereelle, kun suora bussilinja lakkautetaan. Se taas kasvattaa matka-aikoja, ja julkisen liikenteen houkutus vähenee entisestään.
Saarinen myös huomauttaa, että ratikkahankkeen kustannukset jaetaan kaikkien kaupunkilaisten kesken, vaikka ratikasta hyötyy vain osa.
– Ratikka ei tule palvelemaan minua yhtään millään tavalla, Saarinen lataa.
Pirkkalassa asuva Essi Lahtivirta kulkee puolestaan aina bussilla. Hänelle julkisilla matkustaminen on käytännön sanelemaa, sillä Lahtivirta ei ole ajanut ajokorttia. Sitä hän on toki joskus harkinnut, mutta ei näe ajokortin hankkimista realistiseksi välttämättä edes seuraavan kymmenen vuoden aikana.
– On paljon helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia omasta autosta ja sen kunnosta.
Vaikka matka-aika tulee suunnitella bussien aikataulujen mukaisesti, Lahtivirta ei koe sen haittaavan arjen elämää tai liikkumista. Hän hyödyntää usein matka-ajan opiskeluun, lukemiseen tai joskus jopa nukkumiseen.
Ratikkahanke saa Lahtivirralta kannatusta.
– Minusta tuo ratikka on ihan kiva juttu. Onhan ne työmaat nyt tietysti hankaloittaneet liikkumista, mutta kunhan se on valmis, niin varmasti käytän, Lahtivirta pohtii.