Romanilasta haukutaan luokassa ja opettaja pakottaa koko luokan lausumaan ääneen: ”Se joka toista haukkuu joutuu mustalaisen räkälaukkuun.”
Romaniopiskelija istuu yliopiston massaluennolla ja kuuntele, kuinka yliopisto-opiskelijat keskustelevat siitä, että romanit eivät käy koulua.
Romaniopiskelija viettää rauhassa lauantaipäiväänsä, kun hänen tuttavansa soittaa, kertoo tulleensa ryöstetyksi ja kysyy tunteeko hän ketään suvustaan, jotka harjoittavat kyseistä toimintaa.
Tässä vain pieni näyte kokemuksistani rodullistettuna naisena. Rodullistaminen tarkoittaa ihmisen kohtelemista hänen kieleensä, uskontoonsa tai kulttuuriinsa yhdistettyjen, usein negatiivisten, ennakkokäsitysten mukaan. Sitä ilmenee niin rakenteiden tasolla kuin yksilöiden välisissä kohtaamisissa. Rodullistaminen kulkee ihmisen mukana läpi elämän.
Me vähemmistöjen edustajat olemme tulleet taitaviksi huomaamaan pienetkin eleet, jotka voivat johtaa tilanteeseen, jossa joudumme kohtaamaan rodullistamista. Valtaväestöllä näyttää taas olevan usein haasteita asian kanssa. Osa valtaväestöstä ei muista edes ikinä nähneensä syrjintää. Mutta kuinka tämä on mahdollista maassa, joka jopa tilastojen valossa on yksi Euroopan rasistisimmista?
Rasismi voi olla usein näkymätöntä. Se voi itse asiassa olla jopa tahatonta. Se voi ilmetä mikroagressiona eli sellaisina sanoina ja tekoina, joilla ylläpidetään ennakkoluuloja. Se voi olla jotain niinkin hyväntahtoista, kuten vaikka kaverin pyytämistä mukaan baariin, jonka ovelta on aiemmin käännytetty pois romaneita, koska eihän hän näytä mustalaiselta.
Oli kyseessä sitten hyvää tarkoittava kommentti tai pahansuopa teko, eivät sen negatiiviset vaikutukset kuitenkaan poistu. Kyse ei ole yhdestä väärästä sanasta tai ilkeästä kommentista, joka pitäisi vain unohtaa vaan useiden kasaantuneiden kokemusten summasta, jotka tuottavat psyykkistä ja fyysistä pahaa oloa. Eikä vain pahaa oloa. Tutkimusten mukaan rodullistaminen vaikuttaa esimerkiksi myös uhrinsa taloudelliseen asemaan.
Rodullistaminen johtaa jatkuvaan riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteeseen.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mukaan rodullistamisen kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka henkilön persoonallisuus ja itsetunto rakentuvat. Stenman kertoo, että rodullistaminen johtaa jatkuvaan riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Tämä voi rampauttaa ihmisen ja vaikuttaa jopa siihen, kuinka paljon mahdollisuuksia ihminen näkee elämässään.
Amerikkalaisten tutkijoiden David R. Williamsin ja Selena A. Muhammedin tutkimusartikkeli käsittelee rasismin vaikutusta terveyteen. Sen mukaan rodullistamisen kokemukset voivat johtaa siihen, että yksilö alkaa todellakin uskoa itsensä ja ryhmänsä alempiarvoisuuteen. Tätä kutsutaan sisäistetyksi rasismiksi.
Willamsin ja Muhammedin mukaan sisäistetty rasismi on yhdistetty esimerkiksi alkoholin liikakäyttöön. Nuorten henkilöiden kohdalla rasismin sisäistäminen voi pahimmillaan aiheuttaa väkivaltaista käytöstä.
Ihmisen ei tarvitse kokea rodullistamista jatkuvasti joutuakseen kärsimään siitä. Vähemmistöstressi syntyy toistuvista rodullistamisen kokemuksista tai niiden kohtaamisen pelosta. Se on krooninen stressitila, joka vaikuttaa negatiivisesti ja heikentävästi ihmisen elämänlaatuun.
Tutkimukset kertovat myös sen, että syrjinnän kokemukset voivat aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön. Traumaperäistä stressihäiriötä on todettu aiemmin usein esimerkiksi sodassa olleilla. Sen oirekirjoon kuuluvat muun muassa jatkuvat takaumat traumaattisiin kokemuksiin, ahdistus ja toimintakyvyn lamaantuminen. Se voi johtaa masennukseen ja pahimmassa tapauksessa jopa itsemurhaan.
Osa rodullistetuista väsyy. Osa lakkaa yrittämästä kelvata.
Jotkut yksilöt kestävät rodullistamisen vaikutukset paremmin ja löytävät erilaisia keinoja siitä selviytymiseen. Esimerkiksi pikkuserkkuni käytti huumoria selviytymiskeinonaan ollessaan eräässä tunnetussa vaateliikkeessä sylivauvansa kanssa ja huomatessaan myyjän seuraavan häntä vaaterekkien välistä. Hän ojensi hymyillen vauvan myyjän syliin ja sanoi, että tämähän voi siinä seuratessaan tehdä itsensä samalla tarpeelliseksi ja pitää lapselle seuraa.
Minun selviytymiskeinoni muutama viikko sitten saamalleni puhelulle, jossa minulta kysyttiin, tunnenko ketään sukulaisia, jotka harrastavat ihmisten ryöstämistä, oli tämän artikkelin kirjoittaminen.
Joskus asioiden käsitteleminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. Rasismi ulottaa yksilöiden lisäksi kouransa myös ympäröivään yhteiskuntaan. Se aiheuttaa epävakautta, kahtiajakoisuutta ja epäluottamusta. Osa rodullistetuista väsyy. Osa lakkaa yrittämästä kelvata.
Jutussa on hyödynnetty mm. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin haastattelua sekä tutkimusartikkeleita:
Racism and Health I: Pathways and Scientific Evidence (2013) ja Race-Based Traumatic Stress, Racial Identity Statuses, and Psychological Functioning: An Exploratory Investigation (2017)