Kun olin lapsi, kulutin kirjoja jatkuvalla syötöllä. Kultaisiksi muuttuneissa muistikuvissani vietän tuntikausia sohvannurkassa toisiin maailmoihin uppoutuneena. Lukeminen oli helppoa ja kivaa, se tapahtui kuin itsestään.
Tänä vuonna täytin 21 vuotta. Olen lukenut viimeisen vuoden aikana yhden kirjan, Jane Austenin Järki ja tunteet. Minusta, jonka maailmaa kirjat pitkään pyörittivät, on kasvanut keskittymiskyvytön aikuinen, joka cv:ssä väittää harrastavansa lukemista, koska lapsuuden lukuharrastus on edelleen osa identiteettiä. Nykyään lukeminen tuntuu yhä enemmän suorastaan mahdottomalta.
Törmään jatkuvasti tuttavissani ikätovereihini, joilla on kanssani hyvin samankaltainen kokemus oman lukemisen vähentymisestä. Myös Tilastokeskus kertoo meille vuosi toisensa jälkeen, kuinka kirjojen lukeminen vähenee ja vähenee kaikissa ikäluokissa. Erityisesti aktiivisesti lukevien nuorten aikuisten määrä on vähentynyt.
Yhtenä itsestään selvänä syynä painettujen kirjojen lukemisen vähentymiseen on sosiaalisen median ja internetin käytön lisääntyminen. 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvulla syntynyttä nykyisten nuorten aikuisten sukupolvea on kutsuttu nettisukupolveksi, sillä se on kasvanut maailmassa, jossa internet on ollut koko ajan läsnä. Nuorten aikuisten lukeminen onkin siirtynyt nettiin: suuri osa nuorten aikuisten lukemisen kohteista on verkkotekstejä. Verkkotekstien lukemisessa taas painottuvat henkilökohtainen ja yhteisöihin liittyvä viestintä, siis nettikeskustelut ja kommentit.
Lukeminen ei siis ole suinkaan kadonnut, vaan se on siirtynyt eri muotoihin. Haastattelemani Turun kaupunginkirjaston projektisuunnittelija Tarja Rajalan mukaan kokonaisten kirjojen lukeminen ei olekaan välttämätöntä, mutta se on kuitenkin tärkeää. Pitkien tekstien lukeminen parantaa keskittymiskykyä ja kehittää aivoja eri tavalla kuin lyhyiden tekstien lukeminen. Toisaalta keskittymiskyvyn puute on usein syynä lukemisen vaikeudelle.
Keskittymiskyvyn puute tai suoranainen rapistuminen tuntuu olevan esteenä minunkin lukemiselleni. Se on masentavaa, sillä toisinaan tuntuu siltä, että olen jatkuvalla älylaitteiden käytölläni pilannut aivoni, jotka lapsuudessa vielä toimivat erinomaisesti. Yksi nykyajan vitsaus onkin ADT eli attention deficit trait, joka tarkoittaa itseaiheutettua keskittymishäiriötä.
Hyvä uutinen on se, että keskittymiskykyä voi elvyttää. Aivojen etuotsalohko, joka tekee työtä tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä, muovautuu vielä yli kolmekymppisilläkin. Tekemällä pitkäjänteistä, keskittymistä vaativaa työtä, kuten lukemista, voi keskittymistä ohjaavia aivoalueita voimistaa. Eikä keskittymiskyky lapsillakaan ole aina mitenkään erinomainen. Etuotsalohko on lapsella aikuista kehittymättömämpi. Parhaimmillaan lapsen keskittyminen on täydellistä uppoutumista, mutta tunteet ottavat helposti vallan, ja keskittyminen herpaantuu.
Hyvä uutinen on se, että keskittymiskykyä voi elvyttää. Aivojen etuotsalohko muovautuu vielä yli kolmekymppisilläkin.
Kenties olenkin hakoteillä kaivatessani aikuisena samaa kokonaisvaltaista kirjoihin uppoutumista kuin lapsena. Neurologi ja kirjaharrastaja Markku T. Hyyppä toteaa kirjoituksessaan, että aikuiset odottavat lukemiselta erilaisia asioita kuin lapset. Hyypän mukaan aikuiset etsivät oppimista ja osaamista, kun taas lapset kaipaavat eläytymistä ja mielikuvitusta.
Pitäisikö minunkin aikuistua ja löytää lukemiseni ilo älyllisten hyveiden tavoittelusta?
Aikuisena lukemisen ei nimittäin kuulu olla helppoa, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa. Jos vielä otetaan huomioon, että yhteiskuntamme on viime vuosikymmeninä käynyt läpi valtavia mullistuksia digitalisaation myötä, lukemattomuuteni näyttäytyy itse asiassa luonnollisena ja melko mitättömänä informaatiotulvan sivutuotteena.
Ehkä itseni syyllistämistä viisaampaa olisi etsiä tapoja taistella sitä keskittymättömyyden kulttuuria vastaan, johon ympäröivä yhteiskunta minua ajaa. Taidan aloittaa sillä, että suljen puhelimeni ja tartun seuraavaan lukulistallani odottavaan kirjaan.
Jutussa on käytetty lähteinä mm. Juha Herkmanin ja Eliisa Vainikan artikkelia Revoluutio vai evoluutio? – Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella (2012) ja Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan kirjaa Keskittymiskyvyn elvytysopas (2018).