Paikallisessa sopimisessa on kyse monimutkaisesta ja vaikeasta asiasta, sillä Suomen työmarkkinakenttä on moniulotteinen kokonaisuus. Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melinin mukaan paikallinen sopiminen on ollut jo vuosikymmeniä vaikea asia työmarkkinajärjestöjen pohdittavaksi ja siksi keskusteluissa on käännytty usein hallituksen puoleen. Paikallisen sopimisen neuvottelut eivät kuitenkaan näytä olevan helppoa hallituksellekaan.

Kuluneena syksynä hallituksen oli määrä keskustella paikallisesta sopimisesta budjettiriihessä. Keskusteluissa ei kuitenkaan edistytty ja nyt aihe palaa takaisin työmarkkinajärjestöjen pyöriteltäväksi.

Yleinen linja kuitenkin on, että paikallista sopimista halutaan edistää, sillä sen koetaan olevan kaikkien etu. Yleisesti ottaen keskustelua käydään kahden osapuolen näkökulmasta.

– Yleinen jako menee niin, että työntekijäpuoli on huomattavasti varovaisempi paikallisen sopimisen suhteen ja työnantajapuoli taas haluaisi ikään kuin näyttävämmin lisätä paikallista sopimista, toteaa sosiologian professori Harri Melin.

Vaikka paikallisen sopimisen nähdään olevan ratkaisu moneen ongelmaan, kaikkeen se ei tuo ratkaisua. Työelämässä tarvitaan edelleen valtakunnallisia sopimuksia, koska neuvottelutilanne paikallisella tasolla ei ole tasaväkinen. Kaikilla työntekijöillä ei ole samankaltaisia mahdollisuuksia ja edellytyksiä sopia omista työehdoistaan. Siksi tarvitaan yleislinjauksia, kuten työehtoja.

– Julkinen keskustelu paikallisesta sopimisesta on kuin jokin mantra, jolla kyettäisiin ratkaisemaan kaikki ongelmat. Näinhän ei kuitenkaan ole, muistuttaa Melin.

Kuuntele koko keskustelu alta. Keskustelusta on saatavilla myös tekstiversio.