Riots not diets! Tampereen SYLI-keskuksen toiminnanohjaaja Tuija Luhtala pitää tärkeänä mutkatonta suhtautumista syömiseen ja ruokailuihin. Hän kertoo, että ruokien arvottaminen "hyviin ja huonoihin" on valitettavasti hyvin tavallista.

Haitallinen kehopuhe on juurtunut ajatusmalleihin ja median kuvastoihin – Paremman ystävyyssuhteen oman kehon kanssa voi silti luoda vielä aikuisena

Kehonkuvan rakentumiseen vaikuttavat niin median kuvastot kuin perheen yhteisissä ruokailuhetkissä käydyt keskustelut. Haitallinen keho- ja ruokapuhe on ulkonäkökeskeista ja suoritusta ihannoivaa.

Haitalliselle keho- ja ruokapuheelle altistuminen voi johtaa monenlaiseen psyykkiseen oireiluun, sanoo Syömishäiriöliiton Tampereen keskuksen toiminnanohjaaja Tuija Luhtala. Haavoittuneen kehonkuvan muokkaamisen ystävälliseksi voi aloittaa jo negatiivisten ajatusmallien tunnistamisella ja puuttumalla kehon kommentointiin arkipäivän keskusteluissa.

Kehonkuvan rakentuminen alkaa lapsuudesta ja nuoruudesta. Tuija Luhtala muistuttaa, että sillä millainen suhde aikuisella on omaan kehoonsa ja miten hän puhuu omasta kehostaan on valtava merkitys lapsen kehitykselle.

– On todettu, että jo 5-vuotiailla lapsilla saattaa olla jotain omaan ulkonäköön kohdistuvaa tyytymättömyyttä ja se on tosi huolestuttavaa. Se ei ehkä tule sieltä lasten keskeisestä maailmasta, vaan se tulee jostakin aikuisten maailmasta.

Ulkonäkökeskustelusta voi löytää myös positiivisia kehityskulkuja. Tuija Luhtalan mukaan nimenomaan kehopositiivisuusliike on tuonut median kuvastoihin erilaisia ja moninaisempia kehoja. Hän huomauttaa kuitenkin, että naiskehojen parista lähtöisin oleva liike ja kehopositiivisuuspuhe jättää usein ulkopuolelle esimerkiksi miesten ja muunsukupuolisten kehot.

Koko keskustelu on kuunneltavissa alla. Keskustelun voi lukea myös tekstiversiona.