Moni uskoo saavansa liian vähän proteiinia, vaikka lähes kaikki saavat sitä vähintään tarpeeksi.

Joka neljäs suomalainen saa proteiinia liikaa, mutta moni turvautuu silti proteiinilisiin — ”Ne ovat puhdas markkinointikikka”

Sekä arkiliikkujat että ammattiurheilijat pyrkivät maksimoimaan proteiininsaantinsa. Suurella proteiininkulutuksella voi olla yllättäviä vaikutuksia terveydelle ja ympäristölle.

Proteiinia syödään nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Elintarviketieteiden professori Mikael Fogelholmin mukaan noin neljäsosa suomalaisista saa enemmän proteiinia kuin olisi tarpeen.

– On väärä uskomus, että tavallinen kansa tarvitsisi lisää proteiinia. Mitään puutetta siitä ei ole.

Kiinnostus proteiinipitoiseen ruokaan alkoi noin 15 vuotta sitten, kun vähähiilihydraattinen dieetti nousi trendiksi. Ihmisille juurtui mielikuva siitä, että hiilihydraatit ovat pahoja ja proteiinit hyviä.

Harva kuitenkaan tietää, mikä on oikea määrä proteiinia. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) kyselyn mukaan moni arvioi saavansa liian vähän proteiinia.

Vaikka suomalaiset saavat liikaa proteiinia, on se harvalle vaarallista. Runsaasta proteiininkulutuksesta voi kuitenkin olla haittoja terveydelle.

HSY:n kyselystä selviää, että noin viidesosa luulee virheellisesti ylimääräisen proteiinin muuttuvan kehossa lihakseksi. Vaikka proteiini on lihasten rakennusaine, ylimääräistä proteiinia keho ei pysty hyödyntämään. Todellisuudessa se muuttuu elimistössä sokeriksi ja varastoituu rasvana.

Kyseessä on jonkinasteinen ongelma.

Mikael Fogelholm
Tuotteiden proteiinipitoisemmat versiot ovat suosittuja, vaikka niistä ei ole tutkittua hyötyä.

Moni tehostaa proteiininsaantiaan suosituilla proteiinirahkoilla ja -juomilla. Moreenimedian gallupiin vastanneista kolme neljästä kertoo valitsevansa mieluummin esimerkiksi proteiinivanukkaan kuin tavallisen vanukkaan. Fogelholmin mukaan tuotteet, joihin on lisätty proteiinia, ovat kuitenkin täysin tarpeettomia.

– Niissä ei ole mitään tutkittua hyötyä, vaan ne ovat puhdas markkinointikikka. Niitä markkinoidaan vähähiilihydraattisuuden nimissä erityisesti urheilijoille. Siinä ei ole mitään järkeä, koska urheilijat tarvitsevat hiilihydraatteja palautumiseen.

Ylimääräinen proteiini näkyy hiilijalanjäljessä ja Itämeressä

Runsaalla proteiininsaannilla on haittoja myös ympäristölle. Suurin ympäristöongelma on iso hiilijalanjälki, sillä proteiinia saadaan enimmäkseen eläinkunnan tuotteista. Niiden runsas käyttö tuo ruokavalioon lisää proteiinia, mutta myös ympäristökuormitusta. Esimerkiksi naudanlihalla on erittäin suuri hiilijalanjälki.

– Tämän hetken tilanteessa, jossa maapallon lämpötila on kohonnut merkittävästi, ei sitä pitäisi ruokavaliolla entisestään lisätä, kertoo Fogelholm.

Myös jätevedet paljastavat, että proteiinia syödään liikaa. HSY on nostanut esiin proteiinin toisen ympäristöhaitan, kasvavan typpikuorman.

Proteiinit sisältävät typpeä, joka poistuu kehosta virtsan mukana, ja typpeä päätyy jätevesiin. Vaikka jätevedenpuhdistamot poistavat typpeä jätevesistä tehokkaasti, sitä päätyy vesistöihin, mikä aiheuttaa muun muassa Itämeren rehevöitymistä.

– Vaikka typpeä päätyy Itämereen kohtuullisen vähän, ei se vesistöille hyvää tee. Kyseessä on jonkinasteinen ongelma, arvioi Fogelholm.

Proteiininsaannissa huomio tulisi suunnata ympäristölle ja terveydelle parempiin proteiininlähteisiin. Fogelholmin mukaan niitä ovat palkokasvit ja viljatuotteet.

– Ne ovat terveyden kannalta erinomaisia, koska niissä on paljon kuituja ja ne ylläpitävät hyvää suolistobakteerikantaa. Niiden saantia tulisi lisätä.

Millaisia proteiinimielikuvia tamperelaisilla on? Lue ja kuuntele Moreenimedian gallup tästä.